Hey big spender - lapsiperheen äidin villit ostokset.

Huh, veronpalautukset alkaa olla tuhlattu jo ennakkoon. Hyödynsin kodinkonefirman viikonlopputarjouksen ja ostin pesutornin. Toivottavasti ovat toimivat koneet, vaikka tingin vähän hinnasta (ja oletettavasti myös laadusta). Parin viikon päästä pääsen testaamaan, kunhan se ihkauusi, lämpöpumpputekniikalla toimiva kuivausrumpu tulee markkinoille. En ole muuten kuivausrumpua käyttänyt sitten opiskelija-asunnon, jossa oli pesutuvassa jättikokoinen teollisuuskuivaaja, joka haisi aina tunkkaiselta ja jätti vaatteet pikkuisen nuhjuisiksi. Oletan, että kotikone on parempi. Kuivausrummun käyttö tulee olemaan kyllä olematonta kesäkuukausina, vien nimittäin toukokuun alusta syyskuun loppuun saakka kaiken mahdollisen ulos kuivumaan. Mikään ei voita ulkona kuivuneen pyykin tuoksua! On kuitenkin tosi paljon joutuisampaa viskata märkä pyykki kuivausrumpuun ja ottaa se kahden tunnin päästä kuivana ulos, kun ripustella matalapaineella pyykit narulle ja todeta vuorokauden päästä, että märkiä ovat vieläkin. Meidän pyykkinaruille mahtuu noin puolitoista koneellista, sen enempää ei voi yhtenä päivänä pestä pyykkiä, ellei virittele henkareita joka saranaan ja kaapinkahvaan.

Onhan tämä surullista, että voi innostua pesutornista niin paljon, että haluaa kertoa siitä koko blogimaailmalle, mutta tähän on tultu. Onneksi osaan välillä innostua vähän muustakin.

Tänään kävimme koko perheen voimin virkistäytymismatkalla Ikeassa. Lapset virkistäytyivät lapsiparkissa, minä virkistäydyin pientavaraosastolla ja mies virkistyi heti, kun lähdimme tavaratalosta pois. Mukaan tarttui lähinnä kaikkea pientä kuten valkosipulipuristin ja led-lamppuja, mutta tällainen matto vaikutti aika miellyttävältä lastenhuoneen jääkylmää linoleumlattiaa ajatellen, joten sen kummempia pähkäilemättä nappasin sen mukaani.

Ikea: Ådum.

Toivottavasti matto ei pölyä ihan kauheasti. Pikkulegojen pienimmät osat varmasti katoavat tuohon nukan sekaan välittömästi, mutta ainakin maton pitäisi olla pehmeä ja lämmin.

Kiireisin aika alkutalvea on toivottavasti jo ohitse. Tulevalla viikolla pitää vielä ehtiä yhteen kokoukseen ja pitää yksi iltapäivään sijoittuva kokeenvalvonta, mutta sitten voin töiden jälkeen vetää henkeä, ah ihanaa! Tässä vaiheessa vuotta huomaa, kuinka kuormittavaa kaikenlainen kokoustaminen ja iltatyöt ovat tuon kohtuusäännöllisen päivätyön päälle. Puhumattakaan siitä, ettei kotitöiden tekemiselle jää yhtään aikaa ja energiaa, kun käy kotona vain kääntymässä. Minusta ei ole marttyyriksi, joka illalla muiden nukkuessa hinkkaa keittiön tiskipöydän pintaa kiiltäväksi ja tiristää muutaman kyyneleen, kun kukaan ei huomaa arvostaa elettä. Ehei, ennemmin ollaan kuin siat pellossa, onnellisina ja vähän sotkuisina!

Tulipahan kotipainotteista tekstiä. Ensi kerralla on toivottavasti jotain edistystä raportoitavana nuohoojan, sähkärin tai yleismiehen suhteen (jotka kaikki odottavat vielä soittoani, hups)...