Poikkeuksellisen kylmää maaliskuuta voisi seurata nopea kevät, mutta jos maassa on puolitoista metriä lunta, sekin jää haaveeksi. Tarvittaisiin jokin trooppinen puhuri tuomaan tänne hellelukemia, jotta noista hangista päästäisiin. Seuraan päivittäin lumirajan siirtymistä kauemmas ja kauemmas talon eteläseinustalta - se on ainut paikka, jossa paljasta maata voi tältä pihalta bongata.
 |
| Tämän korttelin kinokset 16.3.18. |
Tänään lämpöä oli jo kymmenen astetta, ja auringon paistaessa oli kohtalaisen absudria ripustaa pyykkejä narulle hihaton paita päällä, jalat polvia myöten lumihangessa. Jos jokunen viime kevät on ollut aikainen ja leuto, nyt koetaan jotain ihan muuta. Onneksi aurinko paistaa nyt aika paljon, portailla kahvia juodessa voi jo kokeilla ruskettumista (joka on tosin niin epämuodikasta, että sitä kannattanee kutsua d-vitamiinitankkaukseksi).
Kuistilla kevättänsä aloittelee seitsemän koulittua tomaatintainta. Karaisen niitä Suomen suveen jo tuossa taimivaiheessa pitämällä niitä kuistilla yötä myöten heti koulimisen jälkeen. Ne kasvavat todella hitaasti, mutta niistä tulee terhakoita ja vahvarunkoisia. Sääennusteiden kanssa saa vaan olla tarkkana, jotta osaa ruuvata patteria isommalle kylmää yötä vasten. Sain Amsterdamin tuliaisena pussilliset Heartbreakeria ja Chocolate Cherryä. Molemmat olivat priimalaatuisia, sillä lähes jokainen siemen iti, hups! Nyt pitää saada lisää multaa, jotta saan koulittua loputkin taimet.
 |
| Kissan talvi. |
Samaan aikaan turhauttaa, kun ei pääse käsiksi kevättöihin, ja toisaalta taas niiden laajuus hirvittää jo etukäteen. Minulta jäi viime syksynä aikaisten lumisateiden vuoksi pihan laitto aivan puolitiehen, ja nyt lumen alta paljastuu puutarhakalusteiden lisäksi (joiden piti talvehtia kellarissa) kahvikuppeja, pyykkipoikia, kukkaruukkuja, yksittäisiä sukkia (?!), lasten leluja, sulkapalloja... Kasvimaalla lumen keskellä törröttävät kasvutuet ja kasvilavan päällimmäinen kerros jäi kantamatta sisälle suojaan. Kaikki on aivan rempallaan, enkä oikein voi syyttää kuin itseäni. Kun tuo lumi vihdoin sulaa, otan illalla yhden kylmän oluen mukaan ja ryhdyn hommiin, ei kai tässä muutakaan voi. Sitä odotellessa, tänä perjantaina matkaan pyhiinvaellusmatkalle Helsingin Messuhalliin Kevätmessuille. Lähden tällä kertaa ihan yksin, junalla, ja aikeissa on nauttia tunnelmasta ja ostaa uudet daalian mukulat (kyllä, nekin jäivät kaivamatta maasta viime syksynä) ja ihan vaan pari pussia siemeniä. Katsotaan, kuinka onnellinen ja köyhtynyt nainen messuilta palaakaan...
