30. toukokuuta 2014

Se olis ny kesäloma.

Minulla oli viimeinen työpäivä tiistaina, nyt olen taas akateemisena työttömänä kesän ajan, mutta täytyy ottaa se loman kannalta. Nyt hallitsen jo työttömyyskassan kuviot, pääsen ehkä vähän helpommalla kuin viime kesänä.

Kylläpä on kahdessa viikossa tapahtunut paljon, kun katsoo noita viime postauksen kuvia. Sateen ja paisteen vuorottelu on saanut kasvit kukoistamaan oikein toden teolla. Nämä kylmät kelit vähän hidastavat kasvua, mutta toisaalta kiva, ettei kukinta ole parissa päivässä ohi.

Pihakierroksen satoa:
Tomaatit palasivat kuistille kylmien öiden ajaksi.
Humala on kohta tuesta yli ja reilusti...
Viime keväänä siirretyt raparperit kukoistavat.

Ainoat taimiston taimet; avomaankurkut. 
Pieni kasvimaa kokonaisuudessaan. Liiterin edustalla sata sadevesikippoa...
Lähikuvassa valkea särkynytsydän.
Lähikuvassa herttavuorenkilpi. 

Pihalla siis tasaista kasvua. Sisällä sain vihdoin yhden pintapiperryksen tehtyä, kun maalasin keittiön rötyisen seinän. Maalikaupan lastusta valitun värin piti olla harmaa, mutta kyllä se hyvin siniseltä näyttää seinässä. Varmaan alta kuultava vihreä vähän sekoittaa.

Maalaaminen oli muuten helppo homma, mutta maalipesupurkillinen oli kaatunut siivouskomeron pohjalle kaikkein pahvien, paperien, lasipullojen ja tölkkien alle. Taloudessamme asuu yksi ihminen, joka ei taittele pahveja vaan heittää ne kaappiin ja äkkiä ovi kiinni. Se en muuten ole minä. Pahvikasa yletti minua otsaan saakka, kun avasin komeron oven. No, kolmen tunnin pahvientaittelu-urakan jälkeen pääsin kuivaamaan siivouskomeron lattiaa ja huomasin ilokseni, että maalipesuneste oli kaatunut aivan vastikään ja imeytynyt kätevästi siivousrättiin. Ei muuta kuin rätti ämpäriin ja vettä päälle ja voilá, valmiiksi laimennettu maalipesu oli siinä!

Tältä se seinä nyt näyttää maalattuna. Vähän ehkä rauhoittaa keittiön värimaailmaa, vaikka tykkäänkin siitä mintunvihreästä tosi paljon. Tuo komeron kulma, jossa väri vaihtuu, on kuin päiväkodista, mutta ehkä sitä ei tule katseltua. Pääasia on, ettei seinässä enää lastulevy paista ja saatiin piiloon kaikki kolmenkymmenen vuoden aikana tehdyt naulanreiät - niitä oli kohtalaisen paljon.


14. toukokuuta 2014

Kohta se kesä tulee!



Aloitetaan kirjalla. Sain yllämainitun kirjan perheeltäni äitienpäivälahjaksi, ja se oli kerrassaan mainio! Juuri täydellinen tällaiselle vanhan talon vihreälle puutarhurille. Ei mitään typerää hifistelyä pinkillä koristesoralla tai talvenaroilla havupuilla, vaan suosituksia kaikenlaisiin käyttöpihoihin. Eläväinen teksti ja upeat kuvat tekivät kirjasta kyllä viikon parhaan elämyksen. 

Meillä pihassa alkaa näyttää jo keväiseltä. Odotan vielä nämä viimeiset kylmät yöt, ja sen jälkeen alan roudata taimiruukkuja ulos. Muutama ruukku on jo karaisukoulussa, mutta tämän päivän tuuli uhkasi olla liikaa herkille taimille. Täytyy viikonlopun ajan vielä karaista, jospa sunnuntaina jo ensimmäiset pääsisivät pihalle multiin. Foreca lupailee aika muikeaa kevätsäätä viikonlopusta alkaen:



Vielä kello kahdeksan pihakierros kissan kanssa. 

Aloitetaan talon pohjoiskulmalta. Siperianvirpiangervo ja marja-aronia.

Bergius, raparperi, juurespenkki, yrttipenkki, uusi penkki.

Tontin takana menee kävelytie. Sieltä katsottuna meidän piha on yksi suuri sotku.

Tammen alla on puolivarjoisten penkki. 
Norjan- ja idänvirpiangervo on istutettu samaan aikaan, samankokoisina. Kumpi viihtyy?!

Paraatipenkki. Ei vielä ihan huipussaan, enkä ensi vuonna...



Näihin kuviin ja tunnelmiin...

8. toukokuuta 2014

Neljäsosa toukokuusta takana.

Nyt on sateiden vuoro. Jotta juuri valmistettu kasvimaa kastuisi perusteellisesti, kävin poistamassa multatilkuilta harsosuojat. Ne suojasivat maata, sillä kissoista tuollainen valmiiksi pedattu ja möyhitty hiekkalaatikko oli tosi kätevä. Haisevia terveisiä löytyi joka päivä, ja minä vielä tykkään tehdä puutarhatöitä paljain käsin... Kissat eivät tällä kelillä ulos tassujansa pistä, joten multa saa muhia rauhassa, ja rastaatkin uskaltautuvat taas matojahtiin nurmikolle.

Minulta on aivan kaikki ruukut loppu. Tällä tasolla ollaan nyt. Kuvassa on kissanruokapakkauksen pahvikuori, jonka sisässä on hedelmäpussi, jonka sisässä on kostea multapaakku, jonka sisässä on kahdeksan tuoksuherneen siementä, joiden sisässä on toivottavasti itämään innokkaat kasvinalut. Ainakin herneitä on liotettu kaksi vuorokautta pilttipurkissa kuistilla, ja turpeita olivat multaan peiteltäessä. Tuon pussin suun kun laittaa kiinni, meillä on minikasvihuone. On se helppoa, kun sen osaa! 


Tilasin kotimaisesta nettikaupasta isotähtiputkia, idänvirpiangervon taimia ja jatkuvasatoista 'Greenfinger'-mansikkaa. Kahdesta jälkimmäisestä minulla on hyviä kokemuksia jo ennestään, ja isotähtiputken (astrantia major) pitäisi sopia myös savimaalle ja puolivarjoon. Minulla on sille täydellinen paikka odottamassa, just wait and see.

3. toukokuuta 2014

Mitäkö kuuluu?

No sitä samaa, kevättä. Kädet ovat pikkuhaavoilla ja haavat pikkuisen tulehtuneina, kun ovat multaa täynnä. Kasvoilla on saviviiruja ja päässä rapisee hiekka. Jalat ovat muhineet kumppareissa tai saksalaisissa, muovisissa puutarhakengissä muodottomiksi. Oikea puoli selkää on jumissa lapiohommista. Mitkään vaatteet eivät ole ihan puhtaat, koska unohdan vaihtaa huonompiin ennen pihalle menoa. 

Yllämainittu ei ollut valitus. Se on vallitseva asiantila, johon olen oikein tyytyväinen. Olen äärimmäisen onnellinen pihanomistaja. Voisin päivät pitkät patsastella pihalla vain ihailemassa nykyistä ja suunnittelemassa tulevaa. - Hetkinen, niin taidan jo tehdäkin. Hups. 

Kyllä se tästä tasaantuu. Kesä menee näissä merkeissä, samoin alkusyksy. Viimeistään syyskuussa haksahdan taas neulomiseen ja teen maanisella vimmalla villasukkia kaikista ihanista kirjolangoista, kunnes tammikuussa en enää kestä nähdäkään puikkoja. Mutta silloinhan uudet siemenkuvastot ovat jo tulleet, joten väliäkö käsitöillä!

Kuistin kulma. Muu huone näyttää samanlaiselta...

 Onhan minulla perhekin. Kaikki voivat hyvin ja hilpeästi. Olemme olleet tosi terveitä koko talven. Pistän sen tietysti maanläheisyyden piikkiin - meillä rampataan ulos ja sisään jatkuvasti, ja tietysti syödään multasormen laittamaa ruokaa. Bakteerikanta kunnossa koko perheellä. Esikoinen on ollut koko ekaluokan aikana pois koulusta vain yhden päivän, ja sekin johtui sydänkontrollista, ei sairaudesta. Ihan hullua ajatella, että meidän pienokaisellamme on kohta edessä ensimmäinen koulun kesäloma! Vastahan se opetteli puhumaan ja halusi katsoa Puuha Peteä telkkarista aamuviideltä pirteänä kuin peipponen...

Kesää kohden mennään, ja lomaa. Meillä on lasten kanssa tiedossa kymmenen viikon joutenolo. Mies on siitä kolme viikkoa lorvailemassa kanssamme. Tuo on jo niin pitkä pätkä, että varmaan arki maistuu elokussa taas. Toivottavasti on lämmin kesä, jotta voimme uida joka päivä...