Vuosi pulkassa.

Jahas, tässä ollaan sitten vuoden viimeisessä päivässä, tai ainakin ihan kohta. Jo toinen tammikuu tässä talossa, ihan pian. Ja miljoona projektia edelleen kesken rempan suhteen, mikäs sen hauskempaa. En ole mikään perfektionisti ja jopa nautin keskeneräisyydestä, joten tuskin alkavanakaan vuonna paikat tulevat kuntoon.

Joulu oli vetinen, mutta pidimme verhot kiinni. Sisällä oli oikein mukavaa: hyvää ruokaa, iloisia perheejäseniä ja kerrankin juuri sopivasti lahjoja lapsille. Ähkyltä säästyttiin sekä ruokapöydässä, että kuusen alle jätettyjä lahjoja availlessa.

Kuuseksi kelpuutettiin pitkin hampain omasta pihasta haettu pikkuinen yksilö, jonka ainut synti oli sattua kasvaneen ihan väärään paikkaan. Kaunis siitäkin tuli, kun saatiin koristeet paikoilleen. Huomenna taitaa kuusi kyllä lähteä, onhan se jo viikon tuossa nurkassa seissytkin.

Pelipäivä ennen joulun tohinoita.

Keskittymistähän se vaatii...

...mutta kaunista jälkeä tulee.

Uudelle vuodelle toivon oikein aikaista ja lämmintä kevättä, ja samoin lämmintä ja pitkää kesää. Toivon hartaasti, että tämä myöhään alkava talvi ei jatku yhtä pitkään kuin viime keväänä, vaan jää vain parin kuukauden mittaiseksi pyrähdykseksi. Talvi on inhottava vuodenaika, ei siitä pääse mihinkään. Hiihtäminen kirkkailla keväthangilla on hauskaa ja pulkkamäki kerran kuussa samoin, mutta jos mietin, mikä talvessa on ihaninta, se on ehdottomasti kevättalvi, kun kaupasta saa ihania tulppaanikimppuja ja lisääntyvästä valon määrästä tietää kevään jo tulevan!

Tässä vielä motivaatiota muille kevättä odottaville, tämän paikkakunnan tiedoilla:

              aurinko nousee           aurinko laskee
31.12.            9.42                      15.04
15.1.              9.23                      15.26
31.1.              8.46                      16.20
15.2.              8.04                      17.04
28.2.             7.24                      17.41


Jos se lumi pikkuhiljaa tulisi, niin valon määrä olisi aivan ihastuttava tähän pitkään ja synkkään alkutalveen verrattuna. Ehkä jopa niin mahtava, että innostuisin taas lenkkeilemään ;)

Kylmää kyytiä.

Huh. Eilen on vietetty esikoisen synttäreitä, tänään talo oli täynnä sukulaisia ja perhetuttuja. Ja näköjään alkaa olla jo perinne, että meillä on joku kodinkone rikki tai tukossa lasten juhlapäivinä. Tammikuussa kuopuksen synttäreiden aikaan tiskasimme käsin, koska keittiön viemäri oli tukossa eikä tiskikonetta voinut käyttää. Nyt Gigantista tilaamani pyykinpesukone laskikin poistoletkun kuristimen alta seinän vierestä vedet lattialle. Ilmeisesti viemäriputkessa on tukos. Ei muuta kuin rassaamaan koko suvun voimin! Oli taas omanlaisensa kemut: kaksi kolmasosaa juhlaväestä kahvittelee keittiössä ja se epäonninen vähemmistö yrittää avata viemäriputken tukosta kellarissa... Lopputulos: putki tukossa, imuauto tulossa maanantaiaamuna kello seitsemän! Eipähän tule nukuttua liian pitkään ensimmäisenä virallisena arkilomapäivänä.

Juhlavieraiden kanssa kahvitellessa tuli puhe sopivasta sisälämpötilasta. Meillä on kuulemma aika vilpoisaa. Me heiluttelimme villasukkiin verhottuja varpaitamme ja ihmettelimme kommentteja. Totesimme yhdessä, että sisäilman lämpötila on tottumiskysymys. Me hikoilemme tuttavien vedottomassa, lattialämmöllä varustetussa talossa, jossa on vähintään 23 astetta lämpöä. Kun tuttavamme tulevat meille, he pyytävät hytisten villasukkia lainaan hetken kahvipöydässä istuttuaan. Onneksi minä neulon niitä joka talvi, joten lainattavaa riittää!

Olen seuraillut nyt kahden syksyn ja alkutalven ajan meidän lämpötiloja, ja ollaanhan me siellä viileän puolella selvästi.
Motivan sisälämpötilaopas suosittaa seuraavia lämpötiloja:
- oleskelutilat 20-21 ºC
- makuuhuoneet 18-20 ºC
- kerrostalojen porrashuoneet 17-18 °C
- varasto 12 ºC
- autotalli 5 ºC
Motiva tietää myös muistuttaa, että asteen lasku lämpötiloissa säästää noin viisi prosenttia lämmityskuluja. No sittenhän me säästämme oikein urakalla! Meillä on tämän puolitoista vuotta kestäneen seurantajakson perusteella kylmällä ajanjaksolla vähän viileämpää:

- olohuone 17-18,5 C
- keittiö 16-18,5 C (paitsi kun uuni on päällä)
- lastenhuone 18-21 C
- meidän makuuhuone 15-18 C
- kellarikerros 15-20 C (ainoan patterin termostaatti rikki, eli on joko kylmä tai tulikuuma)
- puolilämmin kuisti 7-15 C

Alkusyksystä olen aivan jäässä parin päivän ajan, kun ulkona kylmenee ja sisälläkin tuntuu olevan hyisen koleaa. Vaihdettuani paksun talvipeiton sänkyyn palelen muutaman yön, kunnes totun. Usein iltaisin huomaan tietokoneella oltuani, että sormeni ovat hirveän kylmät, vaikka yleensä käteni ovat aina lämpimät. Se vaiva kuitenkin korjaantuu heti lopetettuani näpyttelyn. Summa summarum: hyvin tähän tottuu. Koleana iltana on ihanaa käpertyä sohvalle viltin alle ja ottaa lämmin kissa kehräämään syliin. Villasukkia on kiva neuloa ja käyttää. Palelevaisemmalla lapsella on vaaleanpunainen fleeceaamutakki, joka lämmittää kylmää aamupalaa syödessä ihan tarpeeksi, ja sitten kohta onkin jo lämmin. Esikoinen vetää pitkin taloa paljain jaloin, jossei sukkien käytöstä muistuta, eli ilmiselvästi ei palele. Me olemme varmaan vaan erityisen kylmäpäistä joukkoa. Toisaalta, näillä lämmitysöljyn hinnoilla saa ollakin!

Ah ihana lauantai-ilta!

Kylläpä osaa olla raukea olo. Siivosin yläkerran, kannoin kaikki vuodevaatteet pakkaseen tampattavaksi ja tuultumaan, imuroin, vaihdoin lakanat, pesin pyykkiä. Kylvetimme, saunotimme ja ruokimme lapset, puimme pehmeät yöpuvut päälle ja peittelimme puhtaisiin lakanoihin iltasadun säestyksellä. Kun rauha laskeutui maahan, kaivoin pakastimesta lopun suklaajäätelöstä ja asetuin mukavasti sohvalle... Kunnes parin minuutin päästä takaani kuului esikoisen tuskainen ääni: "mun heiluvaan hampaaseen sattuu". Pikkusisko haukotteli takavasemmalla. Seurasi vartin verran kidutusta muistuttavaa toimintaa, kun yritimme suostutella äärimmäisen kipuherkän pojan joko ihan itse ottamaan sen viimeisellä juurenpätkällään ikenessä roikkuvan maitohampaan irti, tai sitten sallimaan meidän auttaa. Ensimmäinen taisto oli "itse", "äiti" vai "iskä", seuraavaksi "langalla", "paperilla" vai "kääntämällä". Mikään ei ollut hyvä, ikeneen sattui, nukkuakaan ei voinut. Kaikki uhkaukset otettiin käyttöön, kun maanittelu ei toiminut. Yksi piti käsiä, toinen yritti saada suuta pysymään auki, kolmas huusi ja rimpuili, neljäs piteli korviaan. Lopulta, tiukan ukaasin edessä, poika antoi minun kääntää hammasta sen verran, että se roikkui enää puolen millin riekaleella kiinni. Siitä sen uskalsi jo sankari itse ottaa pois, hysteerisen huudon saattelemana.

On se vaikeaa olla ekaluokkalainen. Vielä vaikeampaa on olla pieni ja pelokas ekaluokkalainen.

Hampaanirroitusoperaatio söi ihan kaikki voimani. Piti kirjoittaa portaikon valaistuksesta ja liesituulettimen asennuksesta, mutta jääkööt toiseen kertaan. Tässä vielä kylmä mutta kaunis iltapäivän hetki.

Vähäluminen maisema.

Kello löi jo viisi...

Hip hei, kolmen päivän vapaat! Sain vihdoin ja viimein tartuttua puhelimeen torstai-iltapäivänä ja soiteltua erinäisiin paikkoihin, ja nyt voin hyvällä omallatunnolla nauttia pitkästä viikonlopusta, kun ensi viikolle on nuohooja, asentaja ja kampaaja sovittuna. Työasioita on vieläkin levällään, mutta näin se tuntuu aina olevan... Ihan törkeän kiireinen syksy takana, joululoma tulee kyllä tosi tarpeeseen parin viikon päästä.

En ole mikään sisustusblogi-ihminen, mutta kun meillä kerrankin oli edes kohtalaisen siistiä, niin nappasin muutaman kuvan. Meillä remonttivaiheessa käyneet ehkä näkevät muutoksen, muiden mielestä tämä lienee vain vanha ja hieman epäsiisti talo.

Vasemmalla tiskipöytä, oikealla työtaso. Ikkunat pohjoiseen ja itään.

Olohuone idänpuoleiselta ovelta kuvattuna. Vähän on vieläkin askeettinen...

Kirjastohuone.
Tulevaisuudessa kenties meidän makuuhuoneemme, jos lapset savustavat meidän yläkerrasta pois.

Liesituulettimen vaihdon jälkeen on sitten ehkä kuvattavaa myös keittiön toisella seinämälläö. Toistaiseksi en viitsi sieltä paljon kuvia laittaakaan, kun se on vähän vaiheessa, edelleen.

Kirjastoon haaveissa olisi täyskorkeat kirjahyllyt. Jospa tässä ensi vuoden mittaan saataisiin sellaiset, niin seinätilaa jäisi muuhunkin...

Hey big spender - lapsiperheen äidin villit ostokset.

Huh, veronpalautukset alkaa olla tuhlattu jo ennakkoon. Hyödynsin kodinkonefirman viikonlopputarjouksen ja ostin pesutornin. Toivottavasti ovat toimivat koneet, vaikka tingin vähän hinnasta (ja oletettavasti myös laadusta). Parin viikon päästä pääsen testaamaan, kunhan se ihkauusi, lämpöpumpputekniikalla toimiva kuivausrumpu tulee markkinoille. En ole muuten kuivausrumpua käyttänyt sitten opiskelija-asunnon, jossa oli pesutuvassa jättikokoinen teollisuuskuivaaja, joka haisi aina tunkkaiselta ja jätti vaatteet pikkuisen nuhjuisiksi. Oletan, että kotikone on parempi. Kuivausrummun käyttö tulee olemaan kyllä olematonta kesäkuukausina, vien nimittäin toukokuun alusta syyskuun loppuun saakka kaiken mahdollisen ulos kuivumaan. Mikään ei voita ulkona kuivuneen pyykin tuoksua! On kuitenkin tosi paljon joutuisampaa viskata märkä pyykki kuivausrumpuun ja ottaa se kahden tunnin päästä kuivana ulos, kun ripustella matalapaineella pyykit narulle ja todeta vuorokauden päästä, että märkiä ovat vieläkin. Meidän pyykkinaruille mahtuu noin puolitoista koneellista, sen enempää ei voi yhtenä päivänä pestä pyykkiä, ellei virittele henkareita joka saranaan ja kaapinkahvaan.

Onhan tämä surullista, että voi innostua pesutornista niin paljon, että haluaa kertoa siitä koko blogimaailmalle, mutta tähän on tultu. Onneksi osaan välillä innostua vähän muustakin.

Tänään kävimme koko perheen voimin virkistäytymismatkalla Ikeassa. Lapset virkistäytyivät lapsiparkissa, minä virkistäydyin pientavaraosastolla ja mies virkistyi heti, kun lähdimme tavaratalosta pois. Mukaan tarttui lähinnä kaikkea pientä kuten valkosipulipuristin ja led-lamppuja, mutta tällainen matto vaikutti aika miellyttävältä lastenhuoneen jääkylmää linoleumlattiaa ajatellen, joten sen kummempia pähkäilemättä nappasin sen mukaani.

Ikea: Ådum.

Toivottavasti matto ei pölyä ihan kauheasti. Pikkulegojen pienimmät osat varmasti katoavat tuohon nukan sekaan välittömästi, mutta ainakin maton pitäisi olla pehmeä ja lämmin.

Kiireisin aika alkutalvea on toivottavasti jo ohitse. Tulevalla viikolla pitää vielä ehtiä yhteen kokoukseen ja pitää yksi iltapäivään sijoittuva kokeenvalvonta, mutta sitten voin töiden jälkeen vetää henkeä, ah ihanaa! Tässä vaiheessa vuotta huomaa, kuinka kuormittavaa kaikenlainen kokoustaminen ja iltatyöt ovat tuon kohtuusäännöllisen päivätyön päälle. Puhumattakaan siitä, ettei kotitöiden tekemiselle jää yhtään aikaa ja energiaa, kun käy kotona vain kääntymässä. Minusta ei ole marttyyriksi, joka illalla muiden nukkuessa hinkkaa keittiön tiskipöydän pintaa kiiltäväksi ja tiristää muutaman kyyneleen, kun kukaan ei huomaa arvostaa elettä. Ehei, ennemmin ollaan kuin siat pellossa, onnellisina ja vähän sotkuisina!

Tulipahan kotipainotteista tekstiä. Ensi kerralla on toivottavasti jotain edistystä raportoitavana nuohoojan, sähkärin tai yleismiehen suhteen (jotka kaikki odottavat vielä soittoani, hups)...