30. heinäkuuta 2013

Kotkassa kaikki kukoistaa.

Kävimme pikkuruisella lomareissulla Kotkassa. Tuntui kurjalta istua kolme tuntia autossa kuumimman keskipäivän aikaan, mutta maisemat perillä palkitsivat. Söimme ihanaa ruokaa, pääsimme Kymijokeen uimaan ja saimme vielä nauttia uskomattoman kauniista pihapiiristä. Seuraavan kerran menemme kylään vähemmän kiireellä, sen verran paljon seutu tarjoaa tekemistä ja näkemistä.

Sain hirveästi inspiraatiota siitä ihanasta pihasta, jossa vietimme aikaa. Pihaa on rakennettu luonnon ehdoilla: kallioiseen mäntymaastoon on valittu sinne luonnostaan sopivia kasveja, jotka sen johdosta pärjäävät aika vähällä hoidolla. Leikkaus tuntui olevan suurin työ, jonka täysikasvuisten kasvien eteen joutui tekemään. Toki pihan perustamisvaiheessa on varmasti aherrettu tunti jos toinenkin, mutta oli kiva nähdä tuollainen fiksun puutarhurin piha, jossa ei pyritä mahdottomuuksiin vaan otetaan maasto ja maaperä huomioon.

Takapihalla kohoavan kallion tuntumaan on rakennettu täyttömaasta kumpare, jossa on aivan oma, lämmin mikroilmastonsa. Siellä kasvoi vaikka mitä. Tosin kastelu piti hoitaa kantamalla ämpäreittäin vettä portaita ylös...

Takapihan kallio, alla alppiruusuja ja perennoja.

Ylös kasvimaalle vievät portaat.

Talo oli rakennettu aivan ideaalisti pihaan nähden. Takapihalle aukeavan terassin katteeksi riittävät köynnökset. Terassi tarjoaa varjoisen keitaan  hellepäivänä. 



Kaunista malvaa kasvoi jokaisella kulmalla. 

Varjoisan kulman alppiruusut.

Edessä syysleimua, taustalla malvaa. 

Perhonen harjaneilikassa.
 Lapsetkin tykkäsivät ihan hirveästi. Metsässä sai seikkailla, uimaan päästiin ihan lähistöllä, ja illalla syötiin lettuja marjojen ja kermavaahdon kanssa!

Merlinin taikakivi.

Joessa!

24. heinäkuuta 2013

Tervetuloa Huvitus!

Eilen sain väkipakolla puolison suostuteltua Plantageniin, ja tietysti jotain löytyi. Hedelmäpuut olivat 40 prosentin alennuksessa - tällaista tarjousta ei voi ohittaa. Yksi kappale Huvituksia lähti matkaan, ja illalla esikoisen pitkällisen yläetuhampaan irrotusprosessin jälkeen pääsin istuttamaan pienen mutta terhakkaan puuntaimen auringon viimeisten säteiden valossa. Toivomme lempeää talvea ja muualla ruokailevia rusakoita.

Pikkuinen 'Huvitus', taustalla 'Bergius'. 

Heinäkuu on mennyt vauhdilla, kuten koko perheen lomakuukaudet yleensäkin. Olemme pysyneet tiukasti kaupungin rajojen sisällä, mutta mies suostuu onneksi edes sukulaisten tähden poistumaan mukavuusalueeltaan, joten huomenna lähdemme käymään Kotkassa. Meitä on viisi vuotta pyydelty sinne, joten jopa hidas hämäläinen on ehtinyt sopeutua ajatukseen tässä ajassa.

Onneksi pihassa riittää puuhaa! Villiintyneet kukkapenkit pitäisi siistiä, uusia tehdä ja kasvimaata kitkeä. Onneksi tarpeeksi kookkaat kukat näyttävät upeilta vaikka keskellä heinäkasaa, kuten nuo gladiolukset.

Asterit etualalla, gladiolus 'Madame Butterfly' taustalla.

Aurinkokin päätti vihdoin alkaa paistaa. Se tietää punaherukan keruuoperaatiota tälle illalle. Talon täyttänee höyrymehun tuoksu illalla...

11. heinäkuuta 2013

Kukkien loistoa.

Tähän aikaan kesästä aina alkaa jossittelu siitä, olisiko kuitenkin pitänyt kylvää enemmän yksivuotisten kukkien siemeniä. Kerrostalossa asuessa parvekkeella oli aina kukkalaatikoissa kaikenlaisia ihania kukkia, mutta silti heinäkuussa sitä alkoi jo kaavailla, mitä uutta seuraavana vuonna keksisi vanhojen tuttujen rinnalle. Täällä omalla pihalla skaala on hieman suurempi, joten visiotkin paisuvat. 

Juuri nyt harmittaa, etten saanut aikaiseksi raivata vielä jotain kohtaa pihasta ihan klassiseksi kukkapenkiksi, jossa olisi edessä matalia perennoja, takana korkeita perennoja ja jokaisessa välissä ihania yksivuotisia kukkia... Ehkä tänä syksynä muokkaan jo ensi vuotta varten sopivan kohdan, niin pääsen keväällä helpommalla. 

Tällä hetkellä pihan kukkaisin alue löytyy minikasvimaan tuntumasta:






Olen aivan ihastunut noihin tummiin pioniunikoihin, joita tilasin nettikaupasta alkuvuodesta. Tuossa penkissä pitäisi kasvaa kahta lajiketta, toinen lähes mustaa ja toinen vaalean lilaa, mutta toistaiseksi kukkaan on puhjennut vain tummia pioniunikoita. Saa nähdä, nousevatko liilat kukat penkistä myöhemmin vai ovatko nämä tummat kaunottaret vain olleet niin paljon sinnikkämpiä tilan ja valon suhteen. 


Vielä viimeisenä trendikäs puulaatikkokuva. Puulaatikossa pitää ilmeisesti jotain kasvattaa, mikäli haluaa  kuulua porukkaan. Laiska puutarhuri, kuten minä, hyödyntää puulaatikon siten, että ensimmäisenä kesänä laittaa sinne mullan ja valmiita kesäkukkia kasvamaan, ja toisena kesänä hän nyppäisee kukkien kuivuneet juuripaakut laatikosta pois, tasoittaa mullan, laittaa sinne kolme tomaattia reikäpohjaisissa ruukuissaan (eivät mahtuneet muualle) ja kylvää jäljellejääneeseen multaan sekalaisia kesäkukkien siemeniä. Ja koska laiska puutarhuri on, no, laiska, tämä idea toteutetaan vasta heinäkuun alussa, josta syystä kesäkukkien siemenet saavat pitää kiirettä, mikäli aikovat kukkia ennen lokakuuta..



Meillä on tällä hetkellä katon alla sata lasta ja elämä puuhakasta, joten tämänkin puutarhaintoilijan täytynee levätä. Lapsia saattaa oikeasti olla vähemmänkin, mutta tässä hyörinässä laskut menevät sekaisin. Eteisen kenkävuoren läpi kahlataan lumikolaa työntäen ja tärykalvot väräjävät päivän (iloisesta) kiljunnasta vieläkin, joten annan periksi ja lähden nukkumaan. 

6. heinäkuuta 2013

Retrospektiivinen katsaus.

Katsoin tuossa viime kesänä pihasta otettuja kuvia ja mietin, että paljon on jo tehty. Tämä tuli mieleeni, kun tänään sain vihdoin siivottua vihoviimeiset tapetointiroskat makuuhuoneestamme, jonka pitkä sivuseinä tapetoitiin siis vuosi sitten toukokuussa. Taitaa tosiaan olla niin, että pääasiallinen tarmoni menee tuon ulkotilan huoltamiseen, ei niinkään sisätiloihin...

Tältä pihassa näytti vuosi sitten. Edellisestä postauksesta voi katsoa, miltä näyttää nyt.

17.5.2012

3. heinäkuuta 2013

Heinäkuu, keskikesä.

Tänä vuonna helteet taisivat valita aikaisen ajankohdan, sillä nyt lämpö pyörii kahdenkympin tienoilla, eikä kymmenenkään päivän ennusteessa luvata sen kummempaa lomasäätä. Avomaankurkutkaan eivät viitsi kasvattaa kokoa, kun ei lämpö niitä helli. Raparperit sen sijaan piristyivät kelien viilennyttyä!



Kävimme Sofian kanssa metsäretkellä eilen. Pakkasimme Sofian pikkuiseen reppuun eväsleivät (välissä tietysti oman pihan salaattia) ja vesipullon,ja suuntasimme läheiseen hyppyrimäen metsään. Kissa seurasi tietysti perässä, kun kerrankin pääsi seikkailemaan turvallisesti! Löysimmekin monta kourallista metsämansikoita ja mustikoita, ja paluumatkalla huomasimme jotain keltaista ja tuttua tien varressa. Kesän ensimmäiset kanttarellit! Niistä tuli juuri sopiva yhden hengen sienimunakas, ja tänään illalla kävin hakemassa vielä jokusen lisää. 


Muuten on vilinää riittänyt. Meillä on käynyt paljon lapsia leikkimässä, ja loma tuntuukin nyt menneen aika nopeasti. Juhannukseen asti aika mateli, mutta nyt huomaan, etten ole edes ikkunanpesuun saakka ennättänyt niissä perinteisissä alkukesän hommissa... Täytynee tällä viikolla ryhdistäytyä - meille tulee vieraita ensi viikolla käymään, ja olisi kiva, että ikkunoista näkisi ulos saakka!

 Saunominenkin on jäänyt nyt kesällä vähiin. Tuota puukiuasta ei tule lämmitettyä ihan kevyin perustein. Homma ei ole vaikea, mutta aikaa se vie sen verran, ettei liian kovin myöhään kannata enää lämmittää. Talvella varmasti saunomme useammin, ne pitkät ja kosteat löylyt ovat aivan ihanan rentouttavat. 

Meidän piha on jo aika ihana. Paljon on vielä keskeneräisiä projekteja, mutta hoidetulta tämä vihdoin näyttää. Ostimme toissapäivänä ruohonleikkurinkin, ja nyt on odotettavissa tasaisempi nurmikko kuin siimaleikkurilla huidottu versio. Kasvimaalla kypsyvät palsternakat, porkkanat, herneet, kurkut, salaatit ja yrtit. Salaattia on ihan hirveästi, samoin persilja on kasvanut aivan räjähdysmäisesti. Tiedänpähän ensi vuonna laittaa vähän vähemmän... 
Kurkkua, salaattia, korianteria, persiljaa. Taustalla herneitä. 

Pihaihmisen sisäänkäynti näyttää tältä...

Lomaa on jäljellä vielä monta viikkoa. Puolentoista viikon kuluttua alkaa todellinen loma, sillä silloin olemme kaikki kotona kolmen viikon ajan. Ihanaa, joku muukin tulee kokkailemaan kahta lapsiystävällistä ateriaa päivässä ja siivoamaan lukuisia innovatiivisia majaviritelmiä olohuoneesta...