Poikkeustila.

Kuun loppu häämöttää, toisin sanoen meidän on pakattava omaisuutemme ja vietävä se pois nykyisestä vuokra-asunnosta. Taloon viedään tavarat, itse olemme evakossa vielä ainakin pari yötä. Vesiputkia odotellessa...

Lattioiden hiominen ei sujunut ihan mallikkaasti, koska helposti kunnon hiomakoneella irtoavan kipsitasoitteen alla on jotain vahaa tai sen tapaista mönjää, joka kuuman hiomakoneen kohdatessaan jämähtää laikkaan kuin purkka kengänpohjaan. Kun tuon ilmiön huomaa toistuvan kerta toisensa jälkeen, alkaa jo kaivata järeämpiä aseita. Ja sijaiskärsijää.

Eteinen on nyt kuitenkin maalattu valkoiseksi. Ensimmäinen eteishyllykkö on kasattu (hyvin omaperäisellä tyylillä) ja kiinnitetty seinälle. Keittiön kaapit ovat lähestulkoon kokonaan maalattu. Jos ei kiinnitä huomiota täysin revittyyn vessaan eikä laikukkaaseen olohuoneen lattiaan, talo tuntuu jo hitusen enemmän asuttavalta. Ensi viikko näyttää, onko arvio ihan väärä.

Hengitän syvään ja lasken kymmeneen.

Tältä kai se kiire tuntuu. Saa monelta taholta eri sävyyn lausuttuja vihjauksia siitä, että muuttoon on hyvin vähän aikaa, ja talo on hyvin keskeneräinen. Olen aina ihmetellyt, mikä tarve ihmisillä on korostaa itsestäänselvyyksiä, mutta ehkä siinä tulee itselle parempi olo.

Kellarin kaivuu on nyt lähestulkoon valmis. Vielä kun vähän tasoittaa, niin se on siinä. Isoin rykäisy on takana!

Ensi viikolla täytyy hioa ja maalata ainakin toinen olohuoneista käyttökuntoon, mielellään molemmat. Eteinen pitäisi maalata, ja saada putkari paikalle tekemään uudet vesiputket vessoihin ja keittiöön. Niin ja viemäriputkikin kaipailee uutta osaa alakerrassa...

Meillä oli todella mallikkaat talkooapulaiset torstaina, kiitos STT:n toimittajalle ja Uuden porilaisen päätoimittajalle! :)

Enempää en jaksa kirjoittaa tähän aikaan yöstä, mutta kuvien kautta voi eläytyä tunnelmaan...

Tuolta kellarinpohjan hiekkaa heitellään ulos.

Tiimityöskentelyä.

Saunan lattia alkaa olla tarpeeksi syvä. Seinän alta menee jatkossa viemäriputki.

Kunnan liittymästä tuleva viemäriputki vaihdettiin uuteen.

Heikompaa jo huimaisi...

Talon pihassa on nyt ISO kuoppa. Sen kautta kaivettiin pois vanhoja viemäriputkia. Putkessa asusteli sen oletustavaran lisäksi myös suurikokoinen wc-raikastin, joka oli lähestulkoon koteloitunut paikallensa. Ihan hyvä siis, että putket vaihdettiin.

Talosta on siis vedentulo poikki, voimme huomenna alkaa purkaa wc-kalusteita. Pitäisi varmaan pikkuhiljaa löytää jotkut uudet, kivat vesikalusteet, niin olisi, mitä laittaa tilalle ensi viikolla.

Pionit muuten meinasivat jo mennä, putkihommiin tulleet miehet olivat laskeneet kasan putkia puoliksi kukkapenkin päälle. Askartelen siis huomenna isomman varoituskolmion...

Kaaosteoria.

Tänään on ollut pessimistin onnenpäivä, eli toisin sanoen, remontti laajenee. Talon alakerran viemäriputki on lähtölaskentansa jo ajat sitten aloittanutta betonia. Tuomio: uusi viemäriputki tilalle. Betoniputki menee tietysti lähes jokaisen huoneen läpi kellarikerroksessa, ja maanantaina selvinnee, onko sen läpimitta niin iso, että uuden putken mahtuu viemään sen läpi. Jos ei onnistu, tiedossa on paljon työtä. Onneksi saunaremontin kustannusarvio on painunut itse tekemämme homman ansiosta sinne alarajoille, joten meillä ehkä on jopa rahaa teettää mahdollinen piikkaustyö ulkopuolisella.

Kellarin kaivuuseen saa uhrata vielä jokusen tunnin, mutta tällä hetkellä vastaan tulee savi ja vesi. Saunasta on siis tullut kylpylä.

Salaojitusten poistoputki pitää vetää koko pihan toiselle reunalle saakka, joten voin sanoa hyvästit viimeiselle pätkälle koskematonta nurmikkoa. Onpahan jatkossakin pihahommia tiedossa.

Liimasin pionipenkin suoja-aitaan ison, oranssin kolmion varoitusmerkiksi. Niin kauan, kun pionit pysyvät ehjinä, pysyn minäkin. Suhtaudun stooalaisella tyyneydellä kaikkiin vastoinkäymisiin, mutta pionien menetystä en tohdi edes ajatella. Olen laskenut remonttibudjetin yläkanttiin, olen ottanut selvää tyypillisistä rintamamiestaloyllätyksistä remonttia tehdessä, olen tehnyt b-suunnitelmia muuton viivästymisen varalle, olen siirtänyt pihan muita perennoja turvaan muihin penkkeihin ja ruukkuihin ja olen valmis luopumaan kaikesta ylimääräisestä budjetin näyttäessä punaista. Pioneista en kuitenkaan luovu!

Tällaista tänään.

Kuuden tunnin aherrus talolla tuotti tulosta. Saunan lattian alemmasta betonikerroksesta on jo kolme neljäsosaa palasina, loppuviikon voi käyttää maa-aineksen heittelyyn seinässä olevasta reiästä ulos.

Annetaan kuvien puhua puolestaan:

Sinapista tulee vaniljaa.

Huh, sain eilen hiottua keittiön kaappien upeasta sinapinkeltaisesta väristä kiillon pois (ainakin omasta mielestäni), ja tänään paikallisesta maalikaupasta soitettiin, että tilaamani Uulan ovi- ja ikkunamaali on saapunut. Sen sävyksi tulee vanilja, ja toivottavasti parin maalikerroksen peittävyys takaa sen, ettei alle jäävästä grillikioskimielleyhtymästä välity ihastuttavan vaniljan pintaan enää mitään häivähdyksiä. Ulos sinappi, sisään rauhoittava vanilja! (Tosin grillikioskimielikuvia varmasti saadaan jatkossakin, siitä pitävät huolen kaksi alaikäistä ketsupin ystävää...)

Tässä lähtökohta, edellisen asukkaan tavaroilla höystettynä.

Mies on ahertanut kellarissa, ja saunan kahdesta betonilattiasta päällimmäinen on jo purettu. Alempi on kuulemma ohuempi, joten voisin vaikka itsekin yrittää saada sitä säpäleiksi. Lekalla lyömisen tekniikan ymmärtää muuten tosi helposti, jos ja kun on joskus käynyt kahvakuulatunnilla!

Alakuloa ja -mäkeä.

Kuopus on kuumeessa. On muuten aika mahdoton yhtälö viihdyttää väsähtänyttä kolmevuotiasta samalla, kun hioo koneella keittiön kaapeista pois sinapinkeltaista maalia. Ajattelin jättää edellämainitun skenaarion kokonaan kokeilematta, joten tämän päivän saldoksi jäi pikainen pyrähdys talolle lasten tapittaessa piirrettyjä mummilassa. Ensi viikolla koko perheen olisi parasta pysyä terveenä, tai muuten joudumme muuttamaan ulkorakennukseen pihan perälle kuun lopussa...

Tässä todistusaineistoa jokusesta pienestä puunausta vaativasta kohteesta tulevassa osoitteessamme.

Jättimäisiksi paisuneet syreenit ovat kärsineet lumesta.

Muovimaton alta paljastuu tällaiset lattialankut.

Ilta-auringossa kaikki nurmikon epätasaisuudetkin tuntuvat siedettäviltä.

P.s. Kevään varma merkki on tänä vuonna erityisen vaikuttava. Hyvät ihmiset, käykää ihailemassa koskea, jos sellainen lenkkireittinne lähellä kuohuaa!

Kännykkäkameralla ei tämän paremmin liikettä saanut ikuistettua.

Onnea on...oma ruohosipuli.

Tänään ihastelin lähemmin pihan eteläisessä rinteessä nousevaa nurmikkoa. Sepäs ei ollutkaan ihan mitä vaan vihreää, vaan hurjasti riehaantunutta ruohosipulia! Vanha, kärsinyt nurmikko oli noin neljän neliömetrin alueelta kukoistavan vihreä ja kesäisen sillivoileivän hajuinen. Kuopus ehti aamupäivän pihatouhujen aikana mättää suuhunsa sellaiset määrät ruohosipulia, että vielä iltasuukkokin tuoksahti kirpeältä.
Valitettavasti ilo ruohosipulista jäi lyhytaikaiseksi, sillä sokkelin edustaa auki kaivanut kaivinkone täräytti jälleen pehmeän maan mullokseksi. Onneksi nurmikon reunaan jäi kuitenkin kaistale vihreää. Taidan käydä heti huomenna kaivamassa loput korret turvaan parempaan paikkaan, jottei kuopukselle tule paha mieli. Ruohosipulia saisi kuulemma kasvaa niin paljon, että siitä riittäisi kaikille.

Kävimme tänään hakemassa paikallisesta rakennusliikkeestä maalikarttoja ja -esitteitä, ja matkaan tarttui myös pari alennuslaarista löytynyttä tapettirullaa. Kivoja paperitapetteja ei hirveän usein saa alekoreista, mutta toisaalta, eipä talolle enää hirveästi tarvitakaan. Makuuhuoneessa on jo "harjoitusseinä" (elämäni ensimmäinen tapetointikokeilu), lasten makuuhuoneessa on siedettävät vanhat tapetit, olohuoneen tapetit on jo hankittu, ja nyt nämä alerullat pääsevät ehkä työhuoneen sulostuttajiksi. Kyllä se tästä.

Pölyä.

Sauna luo nahkansa.

Simply asbest. Jotenkin sitä ajatteli, ettei juuri meidän talossa tule asbestia vastaan missään. Totuus valkeni saunan vesipataa purkaessa, kun mies alkoi ihmetellä vaaleaa, verkkomaista materiaalia padan ja seinän välissä. Ja ei muuta kuin työt sikseen, kunnes päätetään, kuka tekee asbestille ja mitä. Sauna alkaa onneksi muuten olla jo lähestulkoon purettu, enää pitää saada pata turvallisesti pois saunasta, jotta voi alkaa purkaa lattiaa ja kaivaa maata sen alta.

Teimme viikonloppuna myös iloisen löydön: ruskeakirjavien korkkimattojen alla on siistinnäköinen lautalattia, ainakin yhdestä nurkasta katsottuna. Tänään innostuin repimään mattoa ja aluskatetta pois ilman hengityssuojainta, ja nyt on aika tukkoinen olo. Onneksi ymmärsin sentään lopettaa, kun pöly iski vasten kasvoja. Huomenna haen kunnon hengityssuojaimen, ettei tarvitse hinkua ja yskiä kuin astmaatikko.

 Huhtikuun viimeisen viikonlopun auringonpaistetta piti hyödyntää, joten keskitin tarmoni pihatöihin. Niistä ei liene pulaa ihan vähään aikaan, sillä puunkaadon jäljiltä piha on kauniisti sanottuna haastavassa kunnossa... On jännä huomata, miten onnelliseksi sitä voi tulla, kun puuhastelee auringonpaisteella oman pihan kimpussa. Leikkasin syreenejä ja kannoin puita varastoon, linnut visersivät ja lapset leikkivät merirosvoja kiviaidan päällä. Miten täydellinen tapa viettää viikonloppua!

Jättikokoisen kuusen raivaamisessa pihalta menikin jokunen päivä.

Kuusesta on enää vähän jäljellä, seuraavaksi koivun kimppuun.

Olohuonetta varten tilatut tapetit saapuivat, ja kerrankin voin ilolla sanoa, että valinta taisi olla aivan oikea. Parisuhteen tila ei onneksi heijastu tapetinvalintakeskustelussamme, jotka alkavat yleensä sillä, että kaivan esiin kokoamani listan ihanista ruusutapeteista juuri samalla hetkellä, kun mies muistuttaa inhoavansa kaikkea kukallista. On kuin sovittelisi ruusuvettä ja lihapullia samalle lautaselle. Olohuone on kuitenkin oiva esimerkki siitä, että sinnikkäällä yhteensovittelulla ja kompromisseilla jotain on saavutettavissa.

Ja se, että minulla on blogi, jossa esittelen omakotitalooni tulevaa tapettia, on oiva esimerkki siitä, ettei kolmenkympin kriisiä voi mitenkään välttää. 

Laura Ashley: Cottonwood