24. marraskuuta 2013

Lunta satoi.

Jokohan tänään satanut lumi pysyisi? En ole talven ystävä, mutta onhan tuo valkea kerros maan päällä aivan verraton valon kannalta. Pimeys ei ole ihan niin vallitsevaa, kun maa on valkea.

Kulunut viikko oli taas osoitus siitä, kuinka asioita ei vain voi hallita. Minulla piti olla lyhyt ja leppoisa viikko ala-asteella, paljon aikaa hoitaa asioita työpäivän jälkeen ja tilaisuuksia olla enemmän lasten kanssa. Murphyn laki kuitenkin teki tehtävänsä, ja esikoisemme nappasi jostain lauantaiaamuksi vatsataudin. Niinpä viikko noudatti seuraavaa kaavaa: esikoinen lauantaina, isänsä maanantai-iltana, kuopus keskiviikkona ja minä torstaina. Perjantaihin mennessä olin niin voipunut kaikesta siitä sairastamisesta ja sen ennakoimisesta, ettei lyhyestä ja helposta voinut enää puhua. Ensi viikko on taas pitempi ja mahdollisesti työläämpikin, mutta ainakaan se ei todennäköisesti mene vastaavan taudin kourissa (en viitsi edes ajatella mitään influenssoja)...

Nyt, kuitenkin, maassa on rauha ja lunta myös. Keittiön pöydällä on uusi väliaikaispöytäliina (sitä täydellistä odotellesa) ja joulukaktuksetkin kukkivat. Ja hei, noita kernipintaisia pöytäliinoja saa vaikka missä kuoseissa täältä meidän omalta kylältä, eli voi mennä vaikka kävellen lasten kanssa ostoksille! Pitää iloita näistä vähistä palveluista, pianhan täältä lähtee Alko ja kirjastokin, joten jatkossa juomme vain maitoa ja luemme vain kotiin tilattuja lehtiä, tai jotain sellaista...



Veronpalautuksiin on enää puolitoista viikkoa, joten taidan sukeltaa kodinkoneiden ihmeelliseen maailmaan ja alkaa valita meille uutta pyykinpesukonetta. Tuo vanha päältätäytettävä on ihan kiva ja ehjä, mutta sen lyhyin normaaliohjelma suurelle täyttömäärälle kestää vaatimattomat 2,5h... No can do. Onneksi on verot ja niiden liikamaksu!

Ei kommentteja: