- Tai siltä nyt ainakin tuntuu. Pidin tänä iltana viimeisen työväenopiston tuntini tämän vuoden puolella. Seuraavan viiden viikon ajan maanantai- ja tiistai-illat ovat vapaita, jee! Tykkään kovasti opettaa työväenopistolla, mutta minulla alkaa tammikuussa jo neljäs vuosi iltatöitä. Lapset edelleen nurisevat joka maanantai, kun lähden töihin ennen kuutta illalla. Tai no, maanantai-iltaisin protesti on vielä aika näennäistä, mutta tiistaisin molemmat kiukkuavat, kun tulen päivätöistä kahden ja kolmen välillä ja lähden neljän-viiden aikaan takaisin. Joinain tiistaina en edes tule välissä käymään kotona, jottei tule ylimääräisiä heipan sanomisia keskelle päivää. Ei paljon lohduta, että ehdin vielä nipinnapin nukuttamaan lapset illalla. Siinä pitäisi sitten kertoa päivän kuulumiset ja halia oikein kunnolla, mutta kello tikittää ja nukkumatti odottelee jo kärsimättömänä...
Iltatöistä tulikin hyvä aasinsilta opiskeluhommiin. Mitä minusta tulee isona -projekti on nyt edennyt sille asteelle, että olen pohdiskellut ääneen sosiaalityön opiskelun mahdollisuutta, ja lähes kaikkien tuttujen mielestä minä olisin oikein hyvä työntekijä sille alalle. Itse ehkä vielä kärsin pienestä epäuskon tunteesta (se on niin kovin hands on -työtä, ja olen jotenkin mieltänyt itseni teoreettisemmaksi ihmiseksi, tosin taidan olla väärässä), mutta ilmoittauduin nyt kuitenkin johdantokurssille ja maksoin 50 euroa kurssimaksua. Kurssitehtävät ainakin ovat selkeät, kunhan nyt jossain välissä ehtisin lukea ne kaksi vaadittavaa kirjaa!
Huomenna tilille kolahtaa veronpalautukset. Lähden mahdollisesti heti jouluostoksille suurempaan kaupunkiin, jos vain ei tule töitä lyhyellä varoajalla. En enää edes muista, miltä tuntuu, kun voi suunnitella itse elämäänsä ja suunnitelmat pitävät. Minun kaikki päiväaikaan sijoittuvat menoni ovat ehdollisia, "jos ei tule töitä". Voisi tietysti olla sopimatta päivämenoja, mutta kun puolisoni joutuu joskus, kuten tällä viikolla, tekemään iltavuoroja sairauspoissaolojen takia, joten perheen toinen vanhempi onkin nyt illat pois kotoa. Ja koska viime vuonna juoksin hakemaan miehelle joululahjat kahdessakymmenessä minuutissa sillä aikaa, kun minut keskustaan autolla kuskannut ope vei koiransa koirahotelliin, voisin tänä vuonna valmistautua vähän paremmin. Sitä paitsi, kuopuksella on synttärit jo parin viikon päästä, ja olisi ihan kiva ostaa lahja ajatuksella.
Tein teininä ja nuorena aikuisena säännöllisesti "nousussa" ja "laskussa" -listat. Taidan elvyttää perinteen tämän yhden kerran. Ja sitten nukkumaan, ennen kuin häpeän puna nousee poskille...
NOUSUSSA
Sosiaalihuollon historia (ja kyllä nukuttaa)
Downton Abbey (ehdin jo huolestua, mutta tänään oli upea jakso)
Loman odotus
Lidlin hasselpähkinäjäätelö
Ym. johdosta paino
LASKUSSA
Liikuntainto (syytän pimeyttä)
Yskä (lapsilla jatkuu vaan)
Öljylämmitys
Siivoaminen (ei jaksaisi sitäkään)