Tasapaino hakusessa.

Että voikin ihmisellä olla erilaisia viikkoja! Alan olla sitä mieltä, että sellainen tasainen työelämä voisi toisaalta olla myös ihan kivaa. Tämä sijaistajan homma on vähän sesonkiluonteista, joten toisina viikkoina juoksen tuli hännän alla ja toiste taas istun päivätolkulla kotona juomassa teetä ja tylsistymässä. Kun keksin tähän kaikkeen ratkaisun - kouluttaudun alalle, jossa on töitä - ja hain kirjastosta itselleni hommia, töitä tulikin taas niin paljon, että opiskelu oli aivan mahdotonta. Nyt onneksi on takana pari rauhallisempaa viikkoa, joten homma etenee taas. 

Ulkona on kylmää mutta kaunista. Kuistilla on lämmintä ja hyvin multaisaa. Ekat pelakuut alkavat kukkia!

Visioita väärällä hetkellä.

Yritän tässä lukea tenttiin. Miten aina silloin voikin kiinnostaa hyvin monenlainen puuha, kuten tiskikoneen tyhjennys, lehtikorin järjestely ja maljakossa mainiosti viihtyvien tulppaanien veden vaihto?! Ja sitten tämä kirottu netti. Avasin koneen, jotta voisin kirjoittaa tuoreeltaan mietteitäni lukemastani ylös. Mutta automaattisesti avasin myös nettiselaimen, ja sillä tiellä ollaan.

Aurinko paistaa, mieli on pirteä, ja löysin aivan uskomattoman hienon tapettimalliston ruotsalaisen Eco Wallpaperin sivuilta. Katsokaa nyt tätä:

http://www.eco.se/fi/mallistot-259/

Mallisto on nimeltään Happy - aika osuva nimi. Ahdistun ihan hirveästi tästä nykyisestä valkoisen, beigen ja erilaisten harmaiden valtakaudesta, jossa suurimmat arvot ovat paljas pinta ja rauhallinen värimaailma. Ihanaa nähdä tällaista kunnon revittelyä! Ottaisin tuon vasemman yläkulman tapetin meille vaikka heti. Itse asiassa, yläkerran käytävään tarvittaisiin jotain hauskaa, ja tuo jos mikä olisi hauskaa... 

Myös nuo marokkolaisilta laatoilta näyttävät tapettipinnat ovat upeita. Tuollainen sininen kävisi meidän vessaan mainiosti. Myös tuo vasemman alareunan ihastuttava vihreä kukkatapetti on syötävän suloinen. Minneköhän sitä voisi laittaa?

Uskallan väittää, että tänä kesänä jotain pientä pintaremonttia tapahtuu. Viime vuonna jäi suunnittelun asteelle (tuota keittiön päätyseinää lukuunottamatta, sen maalasin ihan oikeasti), mutta nyt on jo tehtävä jotain niille ikuisuusprojekteille, kuten vessalle, jossa on väliaikaiseksi tarkoitettu pappakalsaritapetti edelleen, tosin nyt jo vesiroiskeista pehmenneenä ja repeilleenä. Olisi muuten kiva tietää, kuka meillä pöntöllä istuessaan repii tapetista riekaleita - kaikki kolme muuta asukasta pudistelivat päätään silmät ymmyrkäisinä, kun kysäisin asiasta. Kissoja tästä ei voi syyttää, ne eivät käy pöntöllä. (Tosin eilen ehdin jo syyttää miestä pannukakun syömisestä salaa, kunnes huomasin repaleisen pannarinpalasen kissanruokakuppien lähellä...) Joka tapauksessa, vessaan saisi aika hienon uuden ilmeen tapetoimalla yhdelle seinälle kunnon väri-ilottelua ja maalaamalla muut seinät jollain rauhoittavalla yksivärisellä. 

Harmaata arkea taas.

Eilen paistoi aurinko, vanha tuttu kuukausien takaa. Tein tikusta asiaa päästäkseni pihalle. Naapuri jo käski lopettaa jään hakkaamisen ja lumen lapioimisen, kun itselleen tuli laiska olo. Tänään onkin sitten tavanomaisen harmaata ja ankeaa, vain vesisade puuttuu. Meinasin sanoa, että hyvä ilma opiskella kotona, mutta kyllä sittenmin mieluummin opiskelisin auringonpaisteessa...

Työn alla kuitenkin tällaista.

Ja jotta pysyisin mukana arjessa, nenässä tuoksuu vieno oksennuksen haju - esikoinen oli eilen kovin päänsärkyinen ja saatuaan särkylääkkeen isältään, yrppäsi ensin sohvalle ja sitten eteisen matolle. Minä olin onneksi töissä, joten säästyin siivoamiselta. (Toisaalta, jos realisteja ollaan, juuri sen takia täällä varmaan vieläkin haisee yrjö...)

Kohopenkki ja muita kesäisiä ajatuksia.

Tämä postaus käsittelee lähinnä puutarha-asioita. Nyt on nimittäin se aika vuodesta!

Sain juuri kuulla, että hyvin todennäköisesti saan hevosenlantaa keväällä. Haiseva mutta iloinen asia. Olen nimittäin jo pitkään haaveillut kohopenkistä, ja tänä keväänä taitaa oikeasti olla sen aika.

Yhteishyvä: Kohopenkin perustaminen.

Kohopenkki on siis vähän kuin suuri kompostilasagne, jossa on päällimmäisenä multakerros. Näihin ohjeisiin olen yhdistellyt eri lähteistä lukemiani vinkkejä.

•  Penkin teko aloitetaan kaivamalla maasta (minä teen omani nurmikolle) 20-40 cm päälliskerrosta pois. Jos kaivetaan nurmikkoa, pidetään ehdottomasti tallessa ylös kaivettu ruohokerros - sitä tarvitaan kohta! Syntynyt kuoppa saa olla leveydeltään metrin luokkaa, pituuden voi jokainen määrittää itse. 
• Kuopan pohjalle laitetaan risuja, oksia, puuhaketta - mitä vain ilmavaa puuainesta. Myrkytöntä puuta tietysti, ei mitään käsiteltyjä pihakalusteiden jämiä. Tätä tavaraa saisi tulla aika paksusti, sillä päälle laitettava raskaampi massa lytistää kyllä risuja jonkin verran. Kannattaa tähdätä ainakin 30 cm:n paksuiseen risu- tai oksapatjaan. 
• Puutavaran päälle asetellaan sitten kasvijätteitä: ruohoa, heinää, naatteja, vähän maatunutta lehtikompostia... Syksyllä tätä tavaraa olisi tietysti enemmän, mutta itse ajattelin kaivella lehtikompostista päälliskerrosta. Ja totta puhuen, minulla jäi puolet tammenlehdistä haravoimatta, joten puun alta löytynee vähän lahonnutta lehtimassaa kilotolkulla. Tähän kerrokseen voi myös asetella multapuoli ylöspäin ne ruohotuppaat, jotka nurmikon pinnasta irtosivat hommaa aloittaessa. 
• Lehtevän kerroksen päälle voi sitten laittaa muhevaa kompostia. Tai sitä lantaa, jos sitä sattuu olemaan. Kaupasta saa kananlantarakeita, niitä voi ripotella vapaalla kädellä kompostin päälle. 
• Jos on oikein viitseliäs ja tavaraa riittää, tässä vaiheessa voi tehdä tuplakerrokset vihreää kerrosta ja kompostia. Silloin saa myös korkeamman kohopenkin, jos sellaista tavoittelee. 
• Päällimmäinen kerros on tietysti multaa. Itse ostan tämän päällismullan kaupasta, niin se on varmasti laadukasta. Meidän pihan savimaata ei kyllä kannata kipata kohopenkin päälle sellaisenaan. Multaa kannattaa laittaa ainakin 20 cm kerros, niin taimet saa istutettua valmiiseen kasvualustaan. 

Kohopenkkiin sopii erityisesti kasvit, jotka vaativat mehevän ja vahvan kasvualustan. Kurpitsa rakastaisi tällaista penkkiä, ja varmasti kurkut ja tomaatitkin viihtyvät. Muistathan vain, että kaikki kasvit eivät pidä toisistaan, joten tarkista kumppanuuskasvilistasta, onko suunnitelmassasi järkeä. Minun penkkiini tulee todennäköisesti kolme kesäkurpitsan tainta ja pari talvikurpitsaa, ja väleihin ehkä jotain kukkivaa koristeeksi. En varmaankaan tee ihan hirveän isoa penkkiä, koska lasagneaineksia on melko vähän. Voin sitten syksyllä kohottaa ja kohentaa penkkiä uudella kasvijätteellä, ja sitten se on ensi keväänä valmis uuteen kasvukauteen entistä ehompana!

Muut suunnitelman liittyvätkin sitten taimikasvatukseen. Multaa on kynsien alla jo aika rankasti, ei parane pureskella. Tomaatintaimet ovat jo itäneet, samoin petuniat. Basilikakin iti neljässä päivässä kylppärin lattialämmityksen päällä. Tänään nostin taimipotit valoisalle ikkunalaudalle, ja oli hauska katsoa, kuinka jo tunnissa valkoisiin varsiin tarttui hennonvihreä sävy.

Ostin kirppikseltä vitosella vanhan ikkunan. Se on kooltaan suunnilleen 40x100 cm, joten siitä saa oikein sievän kasvulaatikon kannen. Enää pitää suunnitella ja tehdä se lasvulaatikko. En ole varman, haluaisinko tehdä sen jollekin korkealle lajikkeelle, vain matalana pysyvälle. Onhan tässä vielä ainakin puolitoista kuukautta aikaa perehtyä asiaan, ja huonolla tuurilla silloinkin on vielä aivan liian kylmä.

Kevättä on kuitenkin ilmassa jo, varsinkin ensi viikolla, sen kertoo Forecan sääennustekin: