Joskus mietin, mitä naapurini tuumaa, kun katselee minun pyllistelevän kukkapenkkien luona monta kertaa päivässä. Minä tietysti etsin piippoja. Naapuri ehkä ajattelee piipan sijasta minun tarvitsevan piipaa-autoa. Mutta on se jännä juttu: kun piipat tsekkaa joka päivä, ei tosiaankaan pety! Näillä keleillä edistystä tapahtuu koko ajan. Enää ei ole yhtään kukkapenkkiä, josta ei nousisi krookuksen alkuja.
Kissakin on päättänyt, että ulkoilu on taas mukavaa. Talven se makasi patterin päällä ja ulos jouduttuaan hytisi mielenosoituksellisesti ikkunalaudalla, nyt se syöksähtää ulos heti oven avautuessa. Tänään se kirjaimellisesti pomppi nurmikolla, meidän vanha rouva! Kissa myös jaksaa kiertää kanssani kukkapenkkikierroksella paremmin kuin kukaan muu. Huono puoli on, ettei sitä saa kameran edestä pois millään. Kissojahan ei noin vain käsketä.
 |
| Ensin katsastetaan paraatikukkapenkki. Ei vielä näytä kovin upealta... |
 |
| Kun minä lasken piippoja, kissa teroittaa kyntensä tammessa. |
 |
| Kasvimaasta olemme samaa mieltä: se tarvitsee vielä paljon työtä! |
Puutarhaan kuuluu aurinkoista, eikä taimikasvatuskaan suju hullummin. Sain ne himoitut turpeettomat potit perjantaina, ja kolmasosa on jo täynnä taimimultaa. Olen koulinut tomaatit kertaalleen, yrtit samoin. Kelloköynnöksen taimi pääsi tänään jo sen verran isoon ruukkuun, ettei sille kuukauteen tarvinne tehdä muuta kuin kastella ja lannoittaa. Kesäkukkien siemeniäkin voisi alkaa huhtikuun alkupuolella kylvää, ainakin niitä vähemmän arkoja. Vielä kuistille muutama ruukku mahtuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti