Syyskuu on kaunis kuukausi, sitä ei käy kieltäminen. Kesä alkaa olla ohi, ilmassa on haikeutta. Paljon jäi vieläkin tekemättä pihan suhteen. Toisaalta on ihanaa, kun mikään ei ole valmista. Voi rauhallisin mielin ajatella, että ensi kesällekin riittää!
Sain jakotaimilähetyksen Kotkasta, joten viikonloppuna on kaivettu, kitketty ja kasteltu. Tällä tiellä tapahtui muutenkin paljon, kun toisessa päässä kaadettiin ikivanhaa kuusiaitaa ja meidän naapurissa kaadettiin rajalta turhankin paljon varjostavia vaahteroita. Yhtäkkiä meillä on valoisa takapiha! Nyt se taitaisi kuulua kategoriaan "puolivarjoinen", aiemmin se on saanut valoa vain puiden lehdistöjen läpi siivilöityneinä säteinä.
Siinä pihalla pyöriessä kädet mullan peitossa tuli huomattua, kuinka paljon pelkässä vuodessa saa aikaan. Eikä itse tarvitse tehdä kaikkea; kyllä luonto auttaa. Karuunkin maahan kasvaa jotain vihreää, ja nurmikossa saa olla muutakin kasvustoa kuin priimaheinää. Tässä pieni seuranta pihan kehittymisestä:
 |
| Huhtikuu 2012. |
 |
| Muuton aikoihin, toukokuun loppu 2012. |
 |
Marraskuu 2012.
|
 |
| Toukokuun loppu 2013. |
 |
| Syyskuu 2013. |
Menee taas fiilistelyn puolelle, mutta menkööt. Tässä vielä muutama kukkakuva, näihin on hyvä lopettaa.
 |
| Pioniunikot aukaisevat vieläkin nuppujaan. |
 |
| ~180cm korkea pikkuaurinko keittiön ikkunan edessä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti