Tähän herkkään vaiheeseen syksyä sopii juuri maailmantuskaa kärsivän Jeff Buckleyn särkyvä ääni. Päivät ovat kylmiä ja kuulaita, jokainen tuulenpuuska vie mennessään puiden oksiin viime voimillaan takertuneita lehtiä ja kissat tuijottavat ulos epäuskoisesti sohvan selkänojalta. Jokainen aikaisin hämärtyvä ilta vie kesää kauemmas.
Täytyy antautua melankolian valtaan, niin saa syksystä jotain iloa: suuret tunteet ja tunnekuohut. Ah ihana kaamosmasennus!
Tänään oli kuitenkin kaunista, aurinkokin vähän paistoi. Piti käydä nappaamassa muutama kuva, ennen kuin mörkösyksy iskee ja kaikki on taas harmaata ja ruskeaa...
 |
| Tammen takana on nyt valoisaa, kun kolme vaahteraa kaadettiin rajalta. |
 |
| Haravointia luvassa... |
 |
| Itärajan ruska. |
 |
| Oma koti! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti