21. syyskuuta 2013

Something wicked this way comes!

Alkamassa ovat kurjat ajat. Lämmin ja lempeä syksy alkaa väistyä taka-alalle, ja luvassa on kylmenevää ilmaa. Yäk. 

Foreca.
Täytyy tuoda pelargoniat sisälle ja tarkastella kasvimaata kriittisellä silmällä. Loput tomaatit saavat luvan kypsyä sisällä, eivätkä ne viimeiset vauvakurkut taida enää ehtiä kasvaa suuriksi asti... 

Minulla on takana aika raskas työviikko, joten on ihana tietää, että ensi viikko on ihan hivenen rauhallisempi, se helpottaa koko perheen arkea. Ensi viikolla ei ole yhtään aamua, jolloin pieni ekaluokkalainen joutuisi odottelemaan koulun pihalla puolta tuntia ennen kellojen soimista, ja onneksi niin, sillä sääennusteen perusteella aamut saattavatkin olla jo aika hyisiä! 

Sisähommiakin pitäisi miettiä. Lastenhuoneessa on pistorasioita vain ikkunan molemmin puolin, ja toiselta puolelta meni jo kotelointi rikki. Käytössä on siis yksi tuplapaikka kaikelle sähköiselle toiminnalle. Jos haluan imuroida lastenhuoneen, otan lukuvalon töpselin pois seinästä... Lastenhuone tarvitsee useamman pistorasian, jotta saadaan pimeää talvea varten lapsille työskentelyvalot työpöytien äärelle ja vielä yövaloille paikat sänkyjen viereen. Sitä ennen täytyykin tarkkaan harkita, mikä huoneen lopullinen järjestys on. On kurjaa, jos lyödään uudet pistorasiat paikoilleen ja vasta sen jälkeen todetaan, ettei huonekalujen sijoittelu olekaan toimiva... 

Olen miettinyt myös liiketunnistinvaloa ykäkerran portaikkoon. Meillä on liiketunnistimella toimiva valo yläkerran aulassa, ja se on ihan loistoratkaisu: valo syttyy vain kun sitä tarvitaan, muttei unohdu päälle koko päiväksi. Kätevintä se on lasten kannalta: kun metrin mittainen neljävuotias haluaa yöllä pissalle, käytävän valo syttyy jo, kun neiti vasta raottaa oman huoneensa ovea. Valo on juuri vessan oven kohdalla, joten sinnekään ei tarvitse sytyttää erikseen valoja, jos ja kun jättää oven auki. Valo palaa juuri sen aikaa, että pieni yökyöpeli pääsee tassuttelemaan takaisin sänkyynsä ja on saanut vedettyä peiton päälleen. Vanhassa talossa valokatkaisijat ovat täysin naperoiden ulottumattomissa korkeutensa takia, joten tuo yksi liiketunnistin oikeassa paikassa tekee kyllä ihmeitä. 

Portaissa ongelmana saattaisi vaan olla tunnistimen toimintaetäisyyden säätäminen: olisi toivottavaa, ettei portaikkoon syttyisi valoa joka kerta, kun joku kävelee alhaalla eteisen läpi kuistille. Kuitenkin valon pitäisi syttyä hyvin nopeasti siinä vaiheessa, kun joku lähtee kulkemaan portaita ylös, sillä pimeä portaikko ei houkuttele. Täytyy varmaan kysäistä joltain sähkäriltä, miten se liiketunnistin käytännössä toimisi portaikossa.

Ennen sähköhommia kutsuu kuitenkin sienimetsä. Huomisen tavoitteena on ainakin puoli korillista suppiksia ja punaiset posket koko perheellä, joten lienee syytä lähteä nukkumaan, jotta jaksaa!

Ei kommentteja: