Monet seuraamistani blogeista ovat viime aikoina hieman hiipuneet. Useammassa tapauksessa syyllisenä taitaa olla kiire.Sitä riittää tässä elämänvaiheessa. Meidänkin arkemme koostuu sarjasta osin säännöllisiä velvoitteita, joiden päälle sitten sovitellaan joka viikko vaihtuvia menoja ja muistettavia asioita. Kun ne on saatu paikoilleen, katsotaan, jäikö yhtään aikaa äkillisille mielihaluille kuten ystävän kanssa kahvittelemiselle tai spontaanille iltalenkille. Tai perhesaunalle.
Useimmilla viikoilla meillä ei ole kaikille yhteisesti vapaita arki-iltoja. Kun itse aloitan opetuksen työväenopistolla kahtena iltana, mahdollisuudet käyvät hyvin ohuiksi. Pitää taas pohdiskella, onko tilanne hyvä sellaisenaan, kun kaikki saavat harrastaa, vai olisiko perheen kokonaistyytyväisyys suurempi, jos olisimme enemmän yhtä aikaa kotona. Toisaalta meidän perheen aikuisten tarve käydä viikonloppuiltaisin omilla riennoilla on niin pieni, että useimmiten voimme viettää yhteistä aikaa silloin. En haluaisi, että lapsilleni jäisi näistä vuosista sellsista kuvaa, että aina oli kiire. Esikoinen inhoaa kiirettä yli kaiken, se stressaa ja tekee arjesta takkuista. En halua olla se äiti, joka itsensä kehittämisen verukkeella on tehnyt lapsensa elämästä tarpeettoman vaikeaa. Täytyy siis pohtia, kuinka monta hereilläolotuntia vuorokaudessa on, ja mitä kaikkea siinä ajassa oikeasti ehtii tekemään.
Tämä ajankäyttöpohdinta liittyy olennaisesti myös toiseen seikkaan. Kiire ja stressi vaikuttaa unenlaatuun, ja uni säätelee jaksamista. Olen yleensäkin aika herkkäuninen, ja nyt arjen alettua olen nukkunut kahden viikon ajan aivan kammottavan huonosti. En malta mennä nukkumaan (jos joku ei ole vielä tämän blogin päivitysajoista huomannut), en saa heti unta, heräilen yöllä ja nukun liian kevyesti aamulla, kun alkaa tulla valoisaa. Lasillinen viiniä illalla vähän auttaa, mutta se keino on varattu perjantai-illalle. En osaa olla niin mannereurooppalainen, että nautiskelisin punaviiniä joka ilta pour la santé.
Kiteytettynä: tarvitsen enemmän unta ja enemmän aikaa. Haluan kuitenkin kirjoittaa blogia, käydä kävelyllä, lukea kirjoja, neuloa sukkaa Serranon perhettä katsellen, viettää aikaa puutarhassa, juoda kahvia ystävän kanssa... Koska lasten kanssa vietetty aika on tärkeintä vapaa-aikaa eikä kotitöitäkään voi ihan kokonaan välttää, otan vapaa-aikani uniajasta. Muutos lienee välttämätön, ja tästä se alkaa. Blogikirjoitus on nyt saatettu loppuun hyvissä ajoin ennen keskiyötä, ja jo vartin päästä aion sammuttaa lukuvalon sängyn vierestä ja liukua unen syleilyyn. Lempeää yötä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti