Tänään ihastelin lähemmin pihan eteläisessä rinteessä nousevaa nurmikkoa. Sepäs ei ollutkaan ihan mitä vaan vihreää, vaan hurjasti riehaantunutta ruohosipulia! Vanha, kärsinyt nurmikko oli noin neljän neliömetrin alueelta kukoistavan vihreä ja kesäisen sillivoileivän hajuinen. Kuopus ehti aamupäivän pihatouhujen aikana mättää suuhunsa sellaiset määrät ruohosipulia, että vielä iltasuukkokin tuoksahti kirpeältä.
Valitettavasti ilo ruohosipulista jäi lyhytaikaiseksi, sillä sokkelin edustaa auki kaivanut kaivinkone täräytti jälleen pehmeän maan mullokseksi. Onneksi nurmikon reunaan jäi kuitenkin kaistale vihreää. Taidan käydä heti huomenna kaivamassa loput korret turvaan parempaan paikkaan, jottei kuopukselle tule paha mieli. Ruohosipulia saisi kuulemma kasvaa niin paljon, että siitä riittäisi kaikille.
Kävimme tänään hakemassa paikallisesta rakennusliikkeestä maalikarttoja ja -esitteitä, ja matkaan tarttui myös pari alennuslaarista löytynyttä tapettirullaa. Kivoja paperitapetteja ei hirveän usein saa alekoreista, mutta toisaalta, eipä talolle enää hirveästi tarvitakaan. Makuuhuoneessa on jo "harjoitusseinä" (elämäni ensimmäinen tapetointikokeilu), lasten makuuhuoneessa on siedettävät vanhat tapetit, olohuoneen tapetit on jo hankittu, ja nyt nämä alerullat pääsevät ehkä työhuoneen sulostuttajiksi. Kyllä se tästä.
