Tänään on ollut pessimistin onnenpäivä, eli toisin sanoen, remontti laajenee. Talon alakerran viemäriputki on lähtölaskentansa jo ajat sitten aloittanutta betonia. Tuomio: uusi viemäriputki tilalle. Betoniputki menee tietysti lähes jokaisen huoneen läpi kellarikerroksessa, ja maanantaina selvinnee, onko sen läpimitta niin iso, että uuden putken mahtuu viemään sen läpi. Jos ei onnistu, tiedossa on paljon työtä. Onneksi saunaremontin kustannusarvio on painunut itse tekemämme homman ansiosta sinne alarajoille, joten meillä ehkä on jopa rahaa teettää mahdollinen piikkaustyö ulkopuolisella.
Kellarin kaivuuseen saa uhrata vielä jokusen tunnin, mutta tällä hetkellä vastaan tulee savi ja vesi. Saunasta on siis tullut kylpylä.
Salaojitusten poistoputki pitää vetää koko pihan toiselle reunalle saakka, joten voin sanoa hyvästit viimeiselle pätkälle koskematonta nurmikkoa. Onpahan jatkossakin pihahommia tiedossa.
Liimasin pionipenkin suoja-aitaan ison, oranssin kolmion varoitusmerkiksi. Niin kauan, kun pionit pysyvät ehjinä, pysyn minäkin. Suhtaudun stooalaisella tyyneydellä kaikkiin vastoinkäymisiin, mutta pionien menetystä en tohdi edes ajatella. Olen laskenut remonttibudjetin yläkanttiin, olen ottanut selvää tyypillisistä rintamamiestaloyllätyksistä remonttia tehdessä, olen tehnyt b-suunnitelmia muuton viivästymisen varalle, olen siirtänyt pihan muita perennoja turvaan muihin penkkeihin ja ruukkuihin ja olen valmis luopumaan kaikesta ylimääräisestä budjetin näyttäessä punaista. Pioneista en kuitenkaan luovu!
