28. helmikuuta 2017

Kevättä kohti.

Helmikuu sujahtaa joka vuosi yhtä nopeasti ohi. Pitkän ja synkän tammikuun jälkeen tuntuu, että helmikuussa päivät pitenevät silmissä, ja räystään reunalta putoavat ensimmäiset vesitipat saavat ihmisen suorastaan euforiselle tuulelle. Kevät tulee! Ja näinpä tänäkin vuonna koittaa hetki, jolloin huomaan tämän neliviikkoisen kuukauden vetelevän viimeisiään, vaikka se taas vasta alkoi. Maaliskuu on jo rehdisti kevättalvinen kuukausi, ja sen kyllä huomaa luonnossakin.

Leikkasin pari päivää sitten omenapuista ylipitkiä versoja maljakkoon. Nyt ne alkavat pikkuhiljaa puskea hiirenkorvia. Meidän pihan omenapuut ovat vielä sen verran pieniä, ettei niistä ihan hirveästi riitä leikeltäväksi. Laiminlöin kuitenkin ensimmäiset pari vuotta yhden niistä hoitoleikkausia sen verran pahasti, että nyt puu on aivan kuin puberteettiin ehtinyt nuorukainen - pitkiä raajoja ja epävarmaa olemusta pullollaan. 


Kevät saa ihmisen tekemään heräteostoja. Ystävänpäivän tarjouksena bongasin käsittämättömän edulliset lennot Kööpenhaminaan koko perheelle. Kävimme Köpiksessä lokakuussa 2015, joten kaupunki on jo tuttu. Nyt lähdemme huhtikuussa katsomaan, miltä kaupungin kevät näyttää. Vähän kyllä kirvelee jättää piha ja istutukset tuohon aikaan vuodesta, mutta onhan siinä onneksi pääsiäinen juuri ennen, jolloin pääsen puuhaamaan pihatöitä (mikäli sää on keväinen). Ja ainahan voi olla, että Suomessa sataa lunta vielä pääsiäisenä...


Ei kommentteja: