Hupsista heijaa, aika kuluu!

Nythän on jo helmikuun puoliväli! Alkuvuosi on ollut hyvin kiireinen, ja siltä kyllä tuntuukin. Kuluneella viikolla tallustelin päivittäin yläkerran portaita puoliunessa jo ennen iltakymmentä, vaikka yleensä nautin tähän aikaan täysin sydämin omasta rauhastani alakerrassa. Tänäänkin tavoitteena on olla unessa puoli yhdeltätoista. Onneksi viikon päästä olen jo hiihtolomalla.

Kiireitä on tuonut muun muassa tyttären kouluunlähtöprosessi. Kuopus on syntynyt tammikuun puolivälissä, ja meistä on koko ajan tuntunut, että kouluunlähtövuotta voisi ehkä harkita jo vuoden verran aikaisessa. Tässä kaupungissa asian edistäminen on ollut hyvin nihkeää, ja olen saanut kaikenlaisia puoliasiattomia kommentteja kaupungin työntekijöiltä. Soittopyyntöihini ei ole vastattu, minulle on sanottu suoraan, ettei asiaa kannata edistää, ja minun on annettu ymmärtää ostavani rahalla aikaista koulunaloitusta. Onneksi päiväkodin lastentarhanopettaja ja alakoulun erityisopettaja kannustivat meitä tässä projektissa, ja lopulta saimme käytettyä lapsen yksityisellä psykologilla kouluvalmiustutkimuksissa. Ja nyt on mustaa valkoisella: emme ole täysin harhaluuloisia tyttäremme suhteen, vaan testien mukaan valmiudet koulunaloituksen varhennukseen ovat olemassa. Mikään oppimista tukeva taito ei ole jälkijunassa, ja sosiaalinen puolikin on hallussa. Kuopus sai nyt vihdoin kouluunlähtöluvan, ja aloittaa siis kavereidensa kanssa ekaluokalla syksyllä!

Minulla on kesälle ihan mahtava suunnitelma: otan kesäkanoja pihan vanhaan koiratarhaan! Olen tätä puoliksi vitsinä pähkäillyt aiemminkin, mutta viime viikolla puhuin töissä yhden opettajan kanssa, jolla on kanoja kotona, ja hommahan vaikuttaa todella yksinkertaiselta. Meillä on jo aitaus ja sisätilat, tarvitsemme enää tiheämpää verkkoa aukkokohtiin ja kattoon ja lankun, jota pitkin kanat voivat tepastella piharakennuksen ikkunasta sisään kesähuoneeseen yön ajaksi. Toivottavasti kaupungin järjestyssääntö ei kiellä kanojen pitämistä taajama-alueella - kukot ovat kiellettyjä, mutta neljä kanaa selviää vielä ilman kukkoakin.

Tuossa ylläolevassa kuvassa aitaus näkyy vähän huonosti, mutta siinä se nököttää piharakennuksen sivussa. Joulukuusia siellä viljellään parhaillaan, jo kahtena jouluna olemme nipsaisseet sieltä hienoimman olohuoneen koristukseksi. Siellä on kuitenkin jotain karkeampaa hiekkaa maassa (ilmeisesti estämään piharakennuksen alustan routimista, saveahan tämä muuten on), ja koko alue kasvaa houkuttelevasti vuohenputkea. Olisi melkoinen synergiaetu, jos kanat söisivät vuohenputken ja kuopsuttaisivat koko tuon alueen uuteen uskoon! 

Tässä kuvassa ei näy sitä pikkuikkunaa, josta kanat pääsisivät sisälle kesähuoneeseen.Tuollainen aidankuvatus pihalla kuitenkin on, ja kesällä se kasvaa siis pääosin vuohenputkea. Jokunen villivadelma sinnittelee siellä seassa vaihtelevalla menestyksellä. 

Yritän alkaa selvitellä tuota kanaprojektia mahdollisimman pian. Ilmeisesti kanoja saattaa olla vaikea saada, joten täytyy alkaa etsiskellä paikallisia kanankasvattajia (!)...