Täällä keskikerroksessa tuoksuu hyasintti, kuusi, kynttilä ja kattilallinen perunoita. Meneillään on siis Operaatio Perunalaatikko. Imeltymisen menestys on ollut vaihtelevaa edellisinä vuosina, joten tänä vuonna googlettelin asiaa vähän tarkemmin. Tämän vuoden ohjeet löytyvät täältä. Yritän ehtiä laittaa laatikon uuniin imeltymään vielä muutamaksi tunniksi, kenties siinä piilee onnistuisen ydin. Olemme perinteisesti miehen kanssa valvoneet aika myöhään aatonaattona, joten onhan tässä vielä aikaa. Kissat nuokkuvat lämpöisissä paikoissa ja kellarista löytyy punaviiniä, mikäli tilanne vaatii sitä.
Jouluna pitäisi ennen kaikkea nauttia, ja tänä vuonna olen kyllä onnistunut olemaan stressaamatta. Stressiä aiheuttaa oikeastaan vain tekemättömät työt, ja juuri nyt niitä ei ole (kunhan tuo laatikko valmistuu). Takana on hyvä vuosi, lapset ovat jo isoja ja ihania, tunnen oloni jo kohtalaisen tasapainoiseksi kaamosoireilun jäljiltä, ja mikä parasta juuri nyt: talvipäivänseisaus on takana ja valoisa aika edessä! Ateistina juhlin joulussa pimeän ajan loppua ja valon vähittäistä palaamista. Viherpeukalona juhlin tulevaa kasvukautta. Auringonpalvojana juhlin tulevaa kesää.
 |
| Kissan joulu. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti