Viimeinen viikko tätä kuukautta! Elämä tuskin muuttuu auvoisemmaksi joulukuun ensimmäisenä päivänä, mutta ainakin ollaan lähempänä talvipäivänseisausta ja valoisaan päin kulkua. Ja pakko sanoa, lapsiperheessä joulukuu on maaginen kuukausi. Kalenterit pitää ripustaa seinälle, kieli keskellä suuta taiteillut askartelut laitetaan kunniapaikoille ja joka päivä lasketaan päiviä jouluun. Esikoinen odottaa joulun lisäksi synttäreitään. Tänä vuonna osuvat onneksi lauantaille. Perjantaina, vikan koulupäivän jälkeen, voi juhlia kavereiden kanssa, ja lauantaina sitten kahvitellaan satunnaisten sukulaisten ja perhetuttujen kanssa. Kun siitä on selvitty, kakunjämät kaappiin ja mars joulun kimppuun!
Minulla oli pari arkivapaata viime viikolla. Ehdin hieman ajatella ja perehtyä asiaan, ja olen nyt kohtalaisen vakuuttunut siitä, että minun kannattaa opiskella vielä jotain käytännönläheisempää tämän huipputyöllistävän maailmanpolitiikan lisäksi... Selvittelen paraikaa, mitä voisin tehdä tuossa Jyväskylässä joko Avoimen yliopiston tai ihan sen oikean alaisuudessa, Sosiaalityö on aina kiinnostanut ihan vähäsen, mutta tässä pari vuotta kouluissa pyörineenä olen huomannut, että ala on moninainen ja että välillä tekisi mieli auttaa oppilaita muunkin, kuin koulun suhteen. Sitä siis. Maailmanparannusta voi varmasti harrastaa pienemmässäkin mittakaavassa. Ja kuten totesin, tuolla alalla olisi todella monenlaisia töitä tarjolla. Selvitystyö jatkuu, ensin pitäisi saada joku vastaamaan puhelimeen opintoneuvonnassa (déjà vu hyvin vahvasti!)...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti