Kyllä se vain niin on, että marraskuut ovat minulle vuosi vuodelta raskaampia. Tämä kaamosoireilu on aivan sietämätöntä, ihan kuin kärsisi puolentoista kuukauden ajan putkeen pms-oireista! Itsenäisyyspäivän tienoilla yleensä jo helpottaa, kun joulukiireet alkavat vallata mielen, ja hyvällä tuurilla luntakin on jo satanut. Mutta tämä marraskuu! Olen ehkä hieman kateellinen niille työväenopiston opiskelijoilleni, jotka ilmoittavat lokakuun lopulla tarvitsevansa vähän läksyjä ennakkoon, koska aikovat viettää marraskuun jossain aurinkoisessa maassa. Joulukuun alussa he tulevat rentoutuneina ja ruskettuneina takaisin, yrittäen hehkua energiaa meihin kuolonkalpeisiin haamuihin.
Kotonakin alkaa taas huomata kaikenlaisia pieniä ongelmia, kun kaikki hellyys ja huomio ei kiinnity puutarhaan. Makuuhuoneemme kattolamppu reistailee, ongelma lienee vanhassa sähköjohdossa. Yläkerran vessan liitos tuntuu vähän epäilyttävältä ja vessassa on jatkuvasti viemärin haju, joten putkarinkin vierailu olisi varmaan tarpeen. Lisäksi tarvitsemme kipeästi tavallisen, edestä avattavan pakastimen, koska pieni arkkumme on täpötäynnä ja varmaan tulee jatkossakin olemaan, jos säilömme edes murto-osan pihan antimista...
Veronpalautusrahat on siis taas jo etukäteen sijoitettu. Eipähän tarvitse pähkäillä, mitä kivaa niillä tekisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti