Se olis ny kesäloma.

Minulla oli viimeinen työpäivä tiistaina, nyt olen taas akateemisena työttömänä kesän ajan, mutta täytyy ottaa se loman kannalta. Nyt hallitsen jo työttömyyskassan kuviot, pääsen ehkä vähän helpommalla kuin viime kesänä.

Kylläpä on kahdessa viikossa tapahtunut paljon, kun katsoo noita viime postauksen kuvia. Sateen ja paisteen vuorottelu on saanut kasvit kukoistamaan oikein toden teolla. Nämä kylmät kelit vähän hidastavat kasvua, mutta toisaalta kiva, ettei kukinta ole parissa päivässä ohi.

Pihakierroksen satoa:

Tomaatit palasivat kuistille kylmien öiden ajaksi.

Humala on kohta tuesta yli ja reilusti...

Viime keväänä siirretyt raparperit kukoistavat.

Ainoat taimiston taimet; avomaankurkut. 

Pieni kasvimaa kokonaisuudessaan. Liiterin edustalla sata sadevesikippoa...

Lähikuvassa valkea särkynytsydän.

Lähikuvassa herttavuorenkilpi. 

Pihalla siis tasaista kasvua. Sisällä sain vihdoin yhden pintapiperryksen tehtyä, kun maalasin keittiön rötyisen seinän. Maalikaupan lastusta valitun värin piti olla harmaa, mutta kyllä se hyvin siniseltä näyttää seinässä. Varmaan alta kuultava vihreä vähän sekoittaa.

Maalaaminen oli muuten helppo homma, mutta maalipesupurkillinen oli kaatunut siivouskomeron pohjalle kaikkein pahvien, paperien, lasipullojen ja tölkkien alle. Taloudessamme asuu yksi ihminen, joka ei taittele pahveja vaan heittää ne kaappiin ja äkkiä ovi kiinni. Se en muuten ole minä. Pahvikasa yletti minua otsaan saakka, kun avasin komeron oven. No, kolmen tunnin pahvientaittelu-urakan jälkeen pääsin kuivaamaan siivouskomeron lattiaa ja huomasin ilokseni, että maalipesuneste oli kaatunut aivan vastikään ja imeytynyt kätevästi siivousrättiin. Ei muuta kuin rätti ämpäriin ja vettä päälle ja voilá, valmiiksi laimennettu maalipesu oli siinä!

Tältä se seinä nyt näyttää maalattuna. Vähän ehkä rauhoittaa keittiön värimaailmaa, vaikka tykkäänkin siitä mintunvihreästä tosi paljon. Tuo komeron kulma, jossa väri vaihtuu, on kuin päiväkodista, mutta ehkä sitä ei tule katseltua. Pääasia on, ettei seinässä enää lastulevy paista ja saatiin piiloon kaikki kolmenkymmenen vuoden aikana tehdyt naulanreiät - niitä oli kohtalaisen paljon.