Keskiviikon kunniaksi iltapäivällä tuuli yltyi aika hurjiksi puhureiksi. Hetkin satoi niin paljon lunta, etten erottanut pihan takakulmassa leikkiviä esikoululaisia ollenkaan. Tontin itärajan takana kuuset heiluivat puolelta toiselle, ja kaikki irtonainen tuli alas. Nyt lumi on pilkutettu havunneulasilla ja oksanpätkillä. Myös saunan kiukaan sytyttämisessä oli pieniä ongelmia, kun tuuli tuntui vievän tulen riippumatta siitä, miten vähän pelti oli auki. Mutta kyllä tuntui ihanalta makoilla saunan leveällä ylälauteella lempeissä löylyissä ja katsella ikkunasta, kun puut huojuivat pimenevää taivasta vasten!
Tällä viikolla tapahtuu muutenkin. Isäni kävi kaatamassa yhden vaahteran tuosta länsirajalta. Naapuri kertoi, että kaikki kiviaidan päällä tai sen tasossa kasvavat puut ovat meidän puolella, ja aidan alla kasvavat taas hänen puolellaan. Ainoastaan yksi vaahtera kasvoi selkeästi meidän puolellamme, mutta se olikin juuri se yksilö, josta pudonneita lehtiä haravoin hartaasti kiroillen koko loppusyksyn. Nyt, kun se on kaadettu, saatamme saada jokusen säteen ilta-aurinkoa tuohon etupihallekin. Vaahteran jättämän aukon täyttävät nopeasti matalammat syreeni ja terttuselja, mutta ne eivät aiheuta samanlaista limaista mattoa marjapensaiden ympärille syksyllä.
Samalla sahasimme tontin kulmassa kasvavasta männystä alimmat oksat pois, koska ne eivät jaksaneet kasvaa suoraan, vaan keinahtivat alaspäin niin, että osa lepäsi jo orapihlaja-aidan päällä. En viitsi kuvailla tarkemmin millainen operaatio oli sahata pari naapurin puolelle taipuvaa oksaa, mutta voin kertoa, että Pat ja Mat olisivat ylpeitä meistä. Hupsis!
Tänään istutin ensimmäiset siemenet pienoiskasvihuoneeseen keittiön ikkunan ääreen. Olen elämäni ensimmäistä kertaa a) tilannut siemenluettelon ja b) tilannut luettelosta siemeniä, mikä on mielestäni jo askel ylemmäs puutarhahulluusasteikolla! Noiden kotimaisten laatusiementen lisäksi olen toki ostanut eri kaupoista ihan riittävät määrät siemeniä, mutta kaikkien on tarkoitus päätyä pihalle tänä vuonna. Nyt ruukuissa itää amppelitomaattia, persiljaa, basilikaa, kelloköynnöstä, kesäleimua, päivänsineä ja pikkupetuniaa. Laitan sitten kuukauden päästä erän kesäkukkia esikasvatukseen, kunhan olen saanut nämä pikkuiset koulittua isompiin ruukkuihin ja siirrettyä kuistin ikkunalaudalle kasvamaan.
Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen olen saanut vahvistuksen, että putkimiehen pitäisi tulla huomenna aamulla laittamaan yläkerran vessaa käyttökuntoon. Soitin liikkeeseen viime viikon alussa, ja silloin oli puhe, että sen viikon lopussa tai tämän alussa tullaan. Soitin tämän viikon maanantaina uudestaan - nyt sanottiin, että tiistaina joku ottaa yhteyttä. Soitin keskiviikkona kolmannen kerran, ja silloin luvattiin, että torstaina, eli tänään, tullaan. Eilen iltapäivällä sain kuitenkin puhelun: aikaa pitikin siirtää perjantaille. Tämä mañana, mañana -ajattelu tuntuu olevan sähkö- ja putkimiesten keskuudessa aika yleistä. Nyt oli ainakin osaksi kyse sairastapauksista, ja sellaisellehan ei mitään voi, kyllä työntekijöiden pitää voida sairastaa. Ihmetyttää vain, että jos yritykseen on palkattu yksi putkitöitä ymmärtämätön ihminen ihan vain asiakaspalveluun ja paperihommiin, eikö tämä asiakaspalvelija voisi vaikka soittaa meille odottaville asiakkaille, että hommat viivästyvät. On hirvittävän hankalaa yrittää olla tavoitettavissa ja kodin lähellä viikon verran vain siltä varalta, että putkimies soittaa olevansa oven takana vartin päästä.
Ulkona paistaa aurinko, joten kaikki arkihuolet tuntuvat kuitenkin lopulta aika pieniltä. Pääasia on, että valon määrä lisääntyy ja mörkötalvi on ohi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti