Nyt ollaan jo maaliskuussa. Näihin aikoihin vuosi sitten kävin ensimmäistä kertaa katsomassa tätä taloa. Huhtikuussa olimme jo talonomistajia. Silloin keittiön ikkunan edessä itärajalla kasvoi komea vanha kuusi, joka blokkasi aamuauringon pääsyn keittiöön, mutta samalla blokkasi myös uteliaiden katseet tuosta parinkymmenen metrin päässä menevältä autotieltä. Nyt, kun kevättalven aurinko on sulattanut lumen puiden oksilta ja sähkölaitoksen miehet ovat hakanneet kaiken aluskasvillisuuden sähkölinjojen alta matalaksi, huomaan keittiömme olevan vähän liiankin avoin tielle päin. Nyt täytyy miettiä, mitä tuohon ihan kiviaidan kupeeseen voisi istuttaa, jotta näkyvyys vähän vähentyisi. Katolta tulevat lumet mäsäyttivät ainakin rajan tuntumaan istutetun tuija-paran aivan lyttyyn, vaikka se oli kolmen-neljän metrin päässä räystäästä. Jos se on vielä hengissä alkukesästä, siirrän sen toiseen kohtaan ja pidän sitä hyvänä.
Soitin vihdoin putkimiehille. Kunhan selviävät sairaslomilta töihin, tulevat katsomaan tuota meidän yläkerran vessaa. Tilauksessa on uusi wc-istuin ja hana. Lavuaari saa puolestani olla sama vanha vaaleansininen, kun on lasten kannalta juuri sopivalla korkeudellakin. Kuten kuvasta näkee, kauneus ei ole ollut päällimmäinen arvo tämän käyttöhuoneen kalustuksessa. Jotain pitäisi varmaan tehdä - vähitellen. Seinien maalaukseen en tähän väliin ehdi, mutta kunhan nyt saadaa vesikalusteet käyttöön tähän hätään. Parin perheessä kiertäneen mahataudin jälkeen voin todeta, että joskus on aikoja, jolloin yksi wc ei riitä neljälle hengelle. Toivottavasti vielä tämän viikon aikana saadaan wc kuntoon!
 |
| Wc alkuperäisasussaan vuosi sitten asuntonäytön aikaan. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti