Otsikolla viittaan ensisijaisesti siihen, että remonttilaina on nyt käytetty viimeistä senttiä myöten. Lisääkin on jo haettu, vaan ei vielä saatu. Toivottavasti pian tulee. Käyttämämme rakennusliikkeen lasku osui juuri siihen arvioidun hintahaarukan yläreunaan, mikä on varmaan merkki ihan hyvästä hintalaatusuhteesta.
Rempparahat on siis loppu, eli ei tarvitse haaveilla yläkerran vessan käyttöönotosta ihan vielä. Eteisen rikkoontunutta lamppua korjaamaan ei myöskään voi soittaa sähkäriä aivan vielä, varsinkin kun itse olen ollut joulukuun ajan tekemättä töitä, eli toisin sanoen palkatta. Kokonaisuuden kruunaa palava rakkaus erääseen suurkaupunkiin, jonka johdosta me kohtuuden ystävät varasimme juuri lennot Lontooseen koko perheelle kesän alkuun! Eli edessä on vyön kiristystä (muutenkin kuin juuri alkaneen laihdutuskuurini merkeissä) ja perehtyminen edullisiin mutta maukkaisiin perinneruokiin kuten uunipuuro ja mehukeitto... Tammialet saavat nyt jäädä väliin, ja Ikean reissultakin haen vain olennaisen eli pari kappaleita näitä mahtavia ruokapöydän tuoleja, jotka pienestä hinnastaan huolimatta ovat ainoat tuolit, jotka eivät koskaan ole menneet meillä rikki käytössä.
Tulevalle vuodelle uskallan ennustaa penninvenytyksen lisäksi jonkinlaisia muutoksia, sillä aion vihdoin kirjoittaa sen kaksi vuotta sivussa roikkuneen graduni valmiiksi ja päästä vähintäänkin työmarkkinatuen piiriin, jos en sitten kokopäiväisiin töihin. Tavoitteena ehkä varsin kohtuullinen, mutta on se sitten niin vaikeaa saada 80:aa sivua kasaan aiheesta, jota on ryhtynyt tutkimaan mottonaan "tästä ei ole vielä akateemisia julkaisuja".
Summa summarum: rahahanat kiinni remontin suhteen. Vessa-asiaan palataan, kun taloustilanne kattaa sekä uuden lisälainan lyhennykset että hintalappujen tiirailuista vapaat ruokaostokset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti