26. syyskuuta 2012

On se helppoa, kun sen osaa.

Sähkömies palautti uskoni maailmankaikkeuteen. Meillä on nyt liiketunnistimella varustettu valaisin yläkerran aulassa, joten lasten ei tarvitse öisillä vessareissuillaan herättää meitä napsauttamaan korkeasta valokatkaisimesta kirkkautta käytävään. Kunhan saamme yläkerran vessan käyttökuntoon, elämä hymyilee.

Meillä on myös uudet, hienot pihavalot, joten nyt kelpaa lasten leikkiä etelänpuoleisella pihalla syyspimeällä. Leikkimökkiin vedetään sähköt varmaankin ensi viikolla, kunhan olemme kaivaneet kaapelille uran. Samalla voisi laittaa talon pohjoispuolellekin ulkovalon sivuoven päälle.
Tällaista laitettiin molemille kulmille. Yritin löytää kompromissin käytännöllisyyden ja taloon sopivan ulkonäön välillä. Pallovalaisimet kun tuhraavat puolet valaisutehostaan kohti taivasta. Mitään uuskartanohenkistä krumeluuriakaan en halunnut. Lopputulos on lierihatulla somistettu lasikupu.

Airam Arvika

Kylmälle kuistille tehtiin pistorasia,  jonka päähän saa pienen varaavan patterin kiinni. Sellaisen, jossa on pyörät alla. Voimme talvellakin säilyttää kuraisia vaatteita kuistilla.
Makkarin hella on vihdoin irti, samoin makuuhuoneen "keittiövalo". Lukulampulle tehtiin pistorasia sängyn viereen. Kuinka iloiseksi voi ihminen tullakaan!



Ei kommentteja: