Loppukesän tuoksu.

Keitin tänään punaviinimarjoista mehua. Heitin sekaan kourallisen valkoviinimarjoja ja punakarviaisia, ja vielä herukan kirpeyttä pehmentämään rasiallisen mansikoita. Mehumaijan poristessa keittiön valtasi tuttu tuoksu. Höyrymehun tuoksu edustaa minulle loppukesää ja kaikkia niitä tunteita, joita se herättää. Haikeutta (kesä on kohta ohi), jännitystä (kouluvuosi alkaa), jatkuvuutta (taas on se vuodenaika, jolloin keitetään mehua) ja kotoisuutta (lämpimän mehun tuoksuinen talo). Pystyäpä luomaan tuo sama tunnekuohu aivan itse! Hämmästyttävää. Aamulla saan tarjota omille lapsilleni oman pihan marjoista tehtyä mehua. On minun hommani varmistaa, että lapsetkin tulevina vuosina yhdistävät mehuun uuden ja vanhan kohtaamisen.