Iltojen pimetessä voin kohta jo todeta, että olemme asuneet tässä talossa yhden vuodenajan verran. Tänä vuonna kesä ei valitettavasti ollut ollenkaan sitä, mitä odotimme, mutta syy oli perinteisen koleassa kelissä. Talo ei kuitenkaan ollut kovin kuuma edes niinä muutamana helteisenä päivänä, joten toivoa sopii, että myös tulevina trooppisen tuntuisina öinä yläkerrassa pärjää.
Vaikka tuntuu, että täällä on kaikki kesken, paljon on kuitenkin jo tehty. Salaojitus on valmis, sadevesiputki johtaa kosteuden pois pihalta, kaksi hankalinta puuta on kaadettu. Sisällä on saatu olohuoneeseen ja kirjastoon uudet lattiat, eteiseen vaalea värisävy ja uudet naulakot, alakerran vessaan uudet vesikalusteet ja 2/3 tapetista (älkää kysykö missä loput), ja keittiössä on uuden elämän maalauksen myötä saaneet kaapistot ja oikeasti uudet kodinkoneet. Laitoin keittiön ikkunan alareunaan kapan, niin ihan jokainen koiranulkoiluttaja ei näe pimeän aikaan mun yöpukueleganssia iltateetä siemaillessani.
Täysin levällään olevia asioita toki riittää. Yläkerran vessa on listalla seuraavana, sinne täytyy tilata putkimies vaihtamaan vesikalusteet heti, kun tila on muuten siivottu ja seinien pintamateriaali mietitty ja laitettu. Kellarisaunan remontissa on edelleen menossa valun kuivumisen odottelu, mutta huomenna tulee jo kahdeksan viikkoa valusta, joten ei mene enää kauan.
Pihalle tullee leikkimökki tällä tai ensi viikolla. Vielä yksi koivu kaadetaan samoihin aikoihin. Ja koko kesän pihalla maannut puukasa kohtaa moottorisahaustaitoisen pilkkojan parin päivän päästä. Sain naapurilta luvan kaataa yhden pihan länsisivua pahiten varjostavista vaahteroista, vaikka se onkin hänen puolellaan rajaa. Arvostan kovasti.
Vielä ehdottoman pakollisia asioita tälle syksylle on nurmikon kylväminen, keittiön välitilan laatoitus, vanhan hellan poisto meidän makkarista ja ulkovalojen päivittäminen lapsiperheen tarpeisiin ennen pimeintä mörkösyksyä. Muu odottakoon, ei tässä kannata valmista kuvitella saavansa...
