Tässä alkaa tuntua siltä, että suurinta rasitusta remonttiin aiheuttaa jatkuva odottaminen. Ensin odoteltiin sähkäriä, sitten selvisi, ettei paikalle pitänytkään tulla sähkäriä (jota kukaan ei ollut soittanutkaan paikalle), vaan putkari. Jos joku ihmettelee, kuinka idiootti pitää olla sekoittaakseen sähkö- ja putkiasentajan, voin kertoa, että lattialämmityksiä voi tehdä (ainakin) kahdella tavalla. Urakoitsijan kanssa oli alustavasti sovittu vesikiertoisesta lattialämmityksestä (siispä putkari), mutta jossain vaiheessa olikin ollut jonkun kanssa (ei minun) puhetta sähkölämmitteisestä. Oli myös sovittu, että urakoitsija hoitaa ammattimiehet paikalle, koska jo aiemmin oli todettu, etteivät ammattimiehet välttämättä halua ottaa työpyyntöjä amatööreiltä. Viikon odotettuamme päätin harrastaa tuota aliarvostettua kommunikaation jaloa taitoa soittamalla urakoitsijalle, jolloin selvisi, että olimme odotelleet sähkäriä, jota kukaan ei ollut soittanut paikalle. Ilmeisesti paikallisen sähkärin telepaattiset kyvyt ovat päässeet ruostumaan.
Palasimme idean alkulähteille. Putkari tuli tunnissa, kiitos ja ylistys. Sitten siirryttiin sähkärin odottelusta betoniauton odotteluun. Tämä jälkimmäinen odottelu jatkuu vieläkin. Ehkä huomenna saadaan lattiaan valu, mikäli betoniauto ehtii tänne meille.
Mutta nyt pihassa on roskalava, joten tämän sateisen päivän voin käyttää heittelemällä vanhoja remonttiroskia, korkkimaton palasia, saunan paneeleita ynnä muuta sekajätettä lavalle. Onneksi eläkkeelle juuri jääneen isäni voi hyvin pyytää avuksi. Voimme viettää isä-tytär-laatuaikaa pihalla kevyen kesäsateen ropistessa sadetakin hupulle. Lapset jäävät huomenna kesälomalle kuudeksi viikoksi, joten tänään ja huomenna pitää saada kaikki täydellistä työrauhaa vaativat työt tehtyä. (As if...)
Lapsia ei pihan kaaos haittaa - ainakaan niin kauan, kun tarzankeinu pysyy vanhassa pihatammessa.
