Nyt puuttuu enää sisääntulon puoleisesta sivusta puolet. Miten lie kuistin kohta tehdään..? Onneksi ei ole minun murheeni. Ihanaa, kun joku osaa tuollaiset asiat. (Itse voin keskittyä vaikkapa kokoamaan lastenhuoneen vaatekaappia, josta puuttuu vielä saranat ja ovet.)
Myös betoniauto tuli lopulta, koko viikon sateisimpana päivänä. Saunan ja pukuhuoneen lattiassa on nyt siis valu. Kuivuminen onkin sitten pitkällinen prosessi, ei tarvitse juhannussaunasta haaveilla... Jospa sitten elokuun lopussa pääsee testaamaan oman saunan löylyjä, jos oikein hyvin käy. Miehen pessimistisen arvion mukaan joulusauna voisi olla realistinen ensilöylyttelyaika.
 |
| Lapsi ja betoniauto. |
Roskalava on jo haettu pois, meillä on nyt nurkissa yhden ulkorakennuksen autotallillisen verran vähemmän remonttijätettä. Seuraavaksi isken pihalla makaavan puukasan kimppuun.
Tämä kesä menee kyllä puutarhahommien suhteen haaveillessa. Olen leikannut vanhoista syreeneistä kaikki maata viistävät oksat pois, ja yrittänyt kitkeä ja katkoa pahimpia voikukkapuskia marjapensaiden ja kurttulehtiruusun juurilta, mutta asenteen on oltava se, että tänä kesänä katsotaan ja ensi kesänä toteutetaan. Harras toiveeni on, että saisin ennen syksyä istutetuksi hedelmäpuut pihalle, ja että tulevalle nurmialueelle pääsisi kylvämään ruohonsiemenet ennen syksyä. Pihassa on vielä kaksi kasaa joutomaata ja sen lisäksi sokkelissa on edelleen reikä, eli pitää varautua siihen, että kaivinkone vielä jyrää talon ympäri sokkelin viereistä kaivantoa tasoittaessaan ja ylimääräistä maata lavalle kauhoessaan.
Onpahan koko talvi aikaa suunnitella.
Toistaiseksi tämä paluumuutto ei ole aiheuttanut kovin pahoja ahdistuskohtauksia. Onhan se hämmentävää, kun kaupassa näkee vanhoja tuttuja ala-asteen ajoilta, muttei ahdistavaa. Oikeastaan yksi suurimpia ahdistusta aiheuttavia asioita on paikkakunnan tapa liikkua autolla joka paikkaan. Olin pudottaa silmät päästäni, kun armas avokkini lähti kaverinsa kanssa tuohon puolen kilometrin päähän urheilukentälle katsomaan futista - autolla! Aurinko paistoi ja leppeä kesätuuli puhalteli itikat syrjemmälle, ja nämä kaksi arjen sankaria autoilivat penkkiurheilemaan... Täällä näkee myös toista paradoksaalista ilmiötä, kun monet hieman ylipainoiset vanhemmat tuovat usein reilusti ylipainoisia lapsiaan erilaisiin jumppiin ja urheiluharkkoihin autolla, vaikka matkan puolesta kävely tai pyöräily onnistuisi vallan mainiosti. Ja kun joku tähän heti väittää, että joskus vaan aikataulujen tai kantamusten takia tarvitsee tehdä lyhyitäkin matkoja autolla, niin vastaväitteenä voin sanoa, että se on vain organisointikysymys. Minulla ei ole ajokorttia, ja olen koko kevään kuskannut lapsia hoitoon, jumppaan, uimakouluun, kirjastoon. Aina matkat eivät suju leppoisasti ja joskus kannettavaa on liikaa, mutta kaikesta on selvitty. Ainoastaan hirveän kovilla pakkasilla autoilu saattaa olla järkevin vaihtoehto - kolmevuotiaan pulkasta vaimeasti lausuma "äiti, mä en tunne mun solmia" jää kyllä elävästi mieleen...
Huomenna pakkaan puolet jääkaapin sisällöstä kylmälaukkuun ja suuntaan perheen kanssa tuttavan mökille juhannusvierailulle. Luvassa on aurinkoisen sään lisäksi perinteistä juhannuksen viettoa - tosin uskallan jo nyt luvata, ettei meidän porukasta kukaan virtsaa kokkoon eikä lähde aamuyöllä kokemaan verkkoja seisaaltaan. Hauskaa kesäjuhlaa kaikille!
