Ensikylvöt

Ulkona näyttää hyvin keväiseltä. Otin pari päivää sitten kuvia pihasta viiden paikkeilla, juuri sen sinisen hetken aikaan, ja näkymä oli vielä kovin talvinen. Äkkiä se muuttuu, kun taivas onkin harmaa ja räystäältä tippuvat vesipisarat luovat keväisen äänimaailman yhdessä pikkulintujen kanssa...

Lunta on maassa vieläkin, mutta huomattavasti vähemmän. Kolatuilla paikoilla jäisen pinnan tilalla on nilkkaan asti upottavaa loskamössöä, jonka alla tuntuu jo hiekka. Melkoisen maaliskuinen tunnelma!

Laitoin ensimmäiset siemenet itämään viikonloppuna. Aika aikaista, myönnetään, mutta kun pitkän ajan ennusteetkin lupaavat leutoa kevättä,,, Nyt on mullan huomassa vasta kelloköynnöstä, amppeli- ja pikkupetuniaa ja muutama ylivuotinen Tiny Tim -pensastomaatin siemen. Muita tomaatteja laitan itämään viikon tai parin päästä, kunhan saan ensin siivottua kuistin.

Perheemme starttasikin loman hieman aikaisessa, nimittäin influenssa iski keskellä viime viikkoa. Minä kaaduin petiin jo tiistaina, lapset sinnittelivät torstai-iltaan. Mies kärsi jotain muuta tautia tasan vain viikonlopun ajan - jotain sellaista, ettei voinut kuin maata sohvalla ja katsoa talviurheilua, mutta maanantaina pääsi jo töihin ja tänään futisharkkoihin... Manflu sikseen, minä en kyllä pitkään aikaan ole ollut näin kipeä! Kun kolasin katolta pudonneen lumikasan syrjään perjantaina pakon edessä, jouduin keräilemään voimia ja tasoittelemaan sydämen sykettä sohvalla pitkään sen jälkeen. Vielä pariin päivään en kuvittelisikaan harrastavani liikuntaa, sillä pieninkin rasitus nostattaa ihan hirveän yskänpuuskan ja rytmihäiriöt. Lienee viisainta antaa kropan toipua kunnolla, kuntosali kyllä odottaa. Ensi viikolla varmasti jo jaksan sinnekin vääntäytyä, ainakin loppuviikosta.

Hupsista heijaa, aika kuluu!

Nythän on jo helmikuun puoliväli! Alkuvuosi on ollut hyvin kiireinen, ja siltä kyllä tuntuukin. Kuluneella viikolla tallustelin päivittäin yläkerran portaita puoliunessa jo ennen iltakymmentä, vaikka yleensä nautin tähän aikaan täysin sydämin omasta rauhastani alakerrassa. Tänäänkin tavoitteena on olla unessa puoli yhdeltätoista. Onneksi viikon päästä olen jo hiihtolomalla.

Kiireitä on tuonut muun muassa tyttären kouluunlähtöprosessi. Kuopus on syntynyt tammikuun puolivälissä, ja meistä on koko ajan tuntunut, että kouluunlähtövuotta voisi ehkä harkita jo vuoden verran aikaisessa. Tässä kaupungissa asian edistäminen on ollut hyvin nihkeää, ja olen saanut kaikenlaisia puoliasiattomia kommentteja kaupungin työntekijöiltä. Soittopyyntöihini ei ole vastattu, minulle on sanottu suoraan, ettei asiaa kannata edistää, ja minun on annettu ymmärtää ostavani rahalla aikaista koulunaloitusta. Onneksi päiväkodin lastentarhanopettaja ja alakoulun erityisopettaja kannustivat meitä tässä projektissa, ja lopulta saimme käytettyä lapsen yksityisellä psykologilla kouluvalmiustutkimuksissa. Ja nyt on mustaa valkoisella: emme ole täysin harhaluuloisia tyttäremme suhteen, vaan testien mukaan valmiudet koulunaloituksen varhennukseen ovat olemassa. Mikään oppimista tukeva taito ei ole jälkijunassa, ja sosiaalinen puolikin on hallussa. Kuopus sai nyt vihdoin kouluunlähtöluvan, ja aloittaa siis kavereidensa kanssa ekaluokalla syksyllä!

Minulla on kesälle ihan mahtava suunnitelma: otan kesäkanoja pihan vanhaan koiratarhaan! Olen tätä puoliksi vitsinä pähkäillyt aiemminkin, mutta viime viikolla puhuin töissä yhden opettajan kanssa, jolla on kanoja kotona, ja hommahan vaikuttaa todella yksinkertaiselta. Meillä on jo aitaus ja sisätilat, tarvitsemme enää tiheämpää verkkoa aukkokohtiin ja kattoon ja lankun, jota pitkin kanat voivat tepastella piharakennuksen ikkunasta sisään kesähuoneeseen yön ajaksi. Toivottavasti kaupungin järjestyssääntö ei kiellä kanojen pitämistä taajama-alueella - kukot ovat kiellettyjä, mutta neljä kanaa selviää vielä ilman kukkoakin.

Tuossa ylläolevassa kuvassa aitaus näkyy vähän huonosti, mutta siinä se nököttää piharakennuksen sivussa. Joulukuusia siellä viljellään parhaillaan, jo kahtena jouluna olemme nipsaisseet sieltä hienoimman olohuoneen koristukseksi. Siellä on kuitenkin jotain karkeampaa hiekkaa maassa (ilmeisesti estämään piharakennuksen alustan routimista, saveahan tämä muuten on), ja koko alue kasvaa houkuttelevasti vuohenputkea. Olisi melkoinen synergiaetu, jos kanat söisivät vuohenputken ja kuopsuttaisivat koko tuon alueen uuteen uskoon! 

Tässä kuvassa ei näy sitä pikkuikkunaa, josta kanat pääsisivät sisälle kesähuoneeseen.Tuollainen aidankuvatus pihalla kuitenkin on, ja kesällä se kasvaa siis pääosin vuohenputkea. Jokunen villivadelma sinnittelee siellä seassa vaihtelevalla menestyksellä. 

Yritän alkaa selvitellä tuota kanaprojektia mahdollisimman pian. Ilmeisesti kanoja saattaa olla vaikea saada, joten täytyy alkaa etsiskellä paikallisia kanankasvattajia (!)...