Juhannus lähestyy.

Kesäkuun alku otti ja meni. Olen ollut lasten kanssa kotona jo kolme ja puoli viikkoa, ja nyt ehkä vähitellen alamme päästä lomarytmiin. Esikoinen kyllä herää heti seitsemän jälkeen, mutta osaa sentään lueskella hiljaa kahdeksaan saakka, mitä ennen minä en suostu nousemaan sängystä kesälomalla. Kärsin myös osin itseaiheutetuista univaikeuksista - on kertakaikkiaan aivan liian valoisaa nukkua! (Ja kyllä, meillä on pimennysverho makuuhuoneessa, joka tähän aikaan vuodesta saa sekä ilta- että aamuauringon säteet ikkunaansa.) En saa unta ennen yön pimeintä hetkeä, joten on turha kuvitella menevänsä nukkumaan ennen keskiyötä. Keskiyö venyy usein vielä myöhäisemmäksi, ja niinpä aamulla on aika turta olo, kun kahdeksan jälkeen esikoinen ei kestä enää sekuntiakaan ilman aamupalaa ja huomiota...

Onneksi tämän nuivan olon kruunaa viime yönä iskenyt kesäflunssa, oikein kunnon räkätauti. Ihan joka paikkaan sattuu. Lapsetkin pärskivät ja yskivät. Toivottavasti juhannusaattona on jo parempi olo, sillä silloin tapaamme yhden pienen sukulaispojan, jota emme välimatkasta johtuen ole vielä tavanneet. Minun sukulaisteni keskuudessa ei koskaan eriteltu setiä ja setien vaimoja tai tätejä ja tätien miehiä mitenkään eriarvoisesti; sedän vaimo oli automaattisesti täti ja tädin mies setä. Niinpä minäkin olen tällä valtuutuksella mieheni siskojen lapsille täti, eikä kenkään sovi siihen pilkunviilaamisen nimissä puuttua.

Kesä on tosiaan alkanut lomailulla, ja siten se jatkuukin. Tälle lomailulle on toinenkin nimi eli työttömyys, mutta koska valmistuin juuri tänään valtiotieteiden maisteriksi, otan tämän lomailun kannalta. Syksyksi on töitä tiedossa, ainakin osa-aikaisia. Montaa pitkää kesää en välttämättä enää voi lasten kanssa kotona viettää, joten pitää ottaa ilo irti tästä.

Ansiosidonnaisen päivärahan odottelusta johtuen puutarhassa voi tehdä vain huolto- ja ylläpitotöitä. Rahaa ropsahtanee tilille heinäkuun lopussa, siihen asti eletään pyhällä hengellä ja sukulaisten hyväntekeväisyyslainoilla. Tämäkin tuli pienenä yllätyksenä, vaikken todellakaan ole ainut kesää kitkutteleva työtön. Ensi vuonna tiedän, jos sama kohtalo yllättää!

Pihalla näyttää onneksi ihanan vehreältä. Lämmin alkukesä pisti vauhtia kaikkeen. Ensimmäinen pionikin alkoi toissapäivänä kukkia!

Tämä taitaa olla 'Bowl of beauty', vai onko?

Porraskaiteella tulossa pikkupetuniaa, tuoksuhernettä ja pensaskrassia. 

Messuilta ostettu pelargonia, jonka nimen olen jo unohtanut. 

Kelloköynnös kiipeää ruukustaan kohti taivaita suojaisassa kulmauksessa.

Meidän kasvimaa on tänä vuonna vielä hyvin pieni. Olen tehnyt kolme pienen hautakummun kokoista plänttiä uuden ja vanhan nurmikon rajallle. Niihin on kaikkiin tuotu mustaa multaa, kasvuturvetta ja omaa puolikypsää kompostia kasvualustan parantamiseksi. Yksi täyttyi appiukolta saadusta raparperistä, toisessa kasvaa juurikkaita eli porkkanaa ja palsternakkaa (retiisit olivat kirpeitä, yh!), ja kolmas on sekapenkki: persiljaa, korianteria, timjamia, pikkusipulia, pikkurivi herneitä ja pari avomaankurkkua. Loppukesästä muokkaan vielä yhden penkin mansikalle, sitä voi ilmeisesti istuttaa silloinkin kevään sijasta. En keväällä ehtinyt enkä jaksanut, mutta mansikkamaalle olisi kyllä tilausta...

Piha kaakosta päin kuvattuna. "Kasvimaa" etualalla. 

Salaattia, yrttejä, herneitä.

Porkkanaa ja palsternakkaa. Harvennus tulisi tarpeeseen. 

Näin vehreää meidän uusi nurmi alkaa olla!

Kissankin pitää välillä syödä vihreitä juttuja. 

Kuka uskoisi kuvan perusteella, millainen arka sylivauva se on?!