Keskikevät.

Jos on olemassa keskikesä, on varmasti myös keskikevät. Mielestäni se on nyt. Loskainen ja kurainen alkukevät on takana, mutta tuomen kukkimista saa vielä odottaa. Keskikevät on se aika, jolloin kimalaiset pörrää krookuksissa, valkovuokot kukkii, ja lapset saa mennä lenkkareissa pihalle.

Tein kamerakierroksen pihassa puoli kahdeksan jälkeen illalla, kun olin saanut lapset petiin ja iltasadun luettua. Seurana oli kaksi kappaletta kissoja. Meillä oli oikein mukavaa, ja nyt tuota kuvauskierroksen satoa voi ihastella tästä:

Pihan kauneimmat krookukset syreenin alla.

Kuolleeksi luulemani kuninkaanangervo osoittaa lupaavia merkkejä.

Norjanangervo.

Pikkuisesta pensasruusun juurivesastakin lötyy eloa!

Punaherukka kurkottaa kevääseen.

Kanukka vielä uinuu, toivottavasti alkaa kasvaa pian!

Luna tsekkaa illan tarjontaa pihalla.

Kisumisu kiipesi tammeen.

Iltakahdeksalta. Meidän pihaan ei hirveästi ilta-aurinko paista.