Kevätunelmointia

Ei sille mitään voi - heti, kun päivät alkavat pidentyä, aivan suunnaton kaipuu puutarhahommiin iskee. Kerrostalossa asuessani aloin suunnitella tulevan kesän parvekeistutuksia (meillä oli melkoisen kookas eteläparveke aiemmin), nyt saan miettiä vähän suuremmassa skaalassa. Meidän pihassa oli entuudestaan jo kaksi vanhaa syreeniä, vajaat parikymmentä marjapensasta (lähinnä punaherukkaa) ja komea, vanha morsiusangervo. Ison tammen katveeseen jää alue, jossa on muinoin ollut pyöreä kukkapenkki ja joka nyt kasvaa sammalta. Kaivoin penkistä pois puolitoistametriseksi venähtäneet rohtoraunioyrtit ja pienimuotoisen maanparannuksen jälkeen istutin siihen kukkasipuleita (muun muassa ne kolmisenkymmentä pikkuriikkistä narsissin sivusipulia, jotka penkistä löytyivät nyrkinkokoisesta sumpusta). Keväällä ostan pari tainta särkynyttäsydäntä, joka varmasti viihtyy ison puun varjossa sitten, kun kevätkukat ovat kukkineet ja tammeen on juhannuksen tienoilla viimeistään tullut lehdet.

Ulkorakennuksen länsipuolella on reilun kymmenen neliön kokoinen ikivanha koira-aitaus, jonka sisäpuolella kasvaa nyt vuohenputkea, nokkosta, vadelmaa ja vajaan metrin korkuisia kuusentaimia (hapan maa kenties?) suloisessa sekamelskassa. Siinä olisi melkeinpä paras kasvimaan paikka, kun ulkorakennuksen seinä suojaisi viimalta, tammi antaisi varjoa pahimpaan porotukseen, mutta kuitenkin lämpöä ja aurinkoa tulisi tarpeeksi kesäpäivän mittaan. Raivaistyö tulee vain olemaan aivan valtava - pitää kaivaa aidan perustukset pois maasta, katkoa ruostunut metalliaita jollain työkalulla (rälläkkä?!) ja kaivaa tolkuttomat määrät piikkisiä ja pisteleviä kasveja pois maasta. Melkein tekisi mieli antaa olla, mutta enköhän viimeistään huhtikuussa ala silmäillä paikkaa merkitsevästi.

Tässä vähän fiilistelyä, mitä pihaan tulee tai on jo tulossa (kuvat: Suomalainen Taimi):

Juhannusruusua istutettiin itärajan kiviaidan viereen.

Valamonruusun taimia on myös itärajalla.

Ruusuntaimet ovat vanhempieni pihalta ylimääräisinä kitkettyjä. Kasvuunlähtö ei ole taattua, mutta kokeilu maksoi vain vaivan. Kiviaidan edusta on ruman näköinen puunkaadon ja kannonpoiston jäljiltä, joten kolmen pensasruusun yhdistelmä piristäisi näkymää kummasti. Samalla se toisi näköestettä pihan avoimeen kulmaan. Mikkelin mummilasta tuodun juhannusruusun lisäksi paikalle on istutettu valamonruusua ja kurttulehtiruusua. Ja vahingossa kaksi vatun tainta, hups!

Keltaoksakanukka talon kulmalla.

Kaksi pikkujasmiketta istutettiin pyykkitelineen eteen.

Pikkujasmikkeet on tarkoitettu katseenvangitsijoiksi pyykkitelineen eteen. Pikkujasmikehan kasvaa vain metrin-puolentoista korkuiseksi, joten pyykkejä se ei tule piilottamaan taakseen, mutta jos nämä kaksi noin 70cm päähän toisistaan istutettua tainta kasvavat yhteen kauniiksi, metsämansikan tuoksuisin kukin kukkivaksi pikkupensaaksi, en pane pahakseni. Pyykkeihinkin tulee ihana tuoksu!

Keltaoksakanukka on istutettu vähän riskillä melko lähelle talon kaakkoiskulmaa, mutta sen ainut tarkoitus on kasvaa isoksi ja tuuheaksi ja siten rajata näkymää tieltä talon eteläpuolella aukeavalle nurmikolle. Olisi kiva saada puuhailla pihassa kesällä ilman, että se näkyy ihan jokaisen uteliaan ohikulkijan silmiin. Jopa 2,5-metriseksi ja ympärysmitaltaan helposti puolitoistametriseksi venähtävä kanukka tarjoaisi paljon suojaa kesällä ja lisäksi alkutalvesta jotain kaunista muuten niin lohduttoman harmaaseen pihaan.

Norjanangervo länsirajalle.

Idänvirpiangervo länsirajalle.

Norjan- ja idänvirpiangervon istutin käsikynkkään hyvin avoimelle länsirajalle. Tonttiamme on aikanaan kohotettu, joten meidän ja naapurin välinen raja ei ole tasainen, mutta etelään mentäessä rajalla kasvillisuus vähenee ja näkyvyys on ehkä vähän turhankin hyvä, molempien kannalta. Talomme edellinen asukas tuskin on käyskennellyt kovin paljon tontin ihan eteläosissa (siellä tammen alla), mutta meidän käytössämme kuluu kyllä ihan joka kohta, joten on syytä alkaa heti kasvattaa rajalle jotain kaunista ja harmitonta. Kaksi angervoa on vielä vähän, mutta toisessa kohdassa on marja-aronian taimi kasvamassa, ja ensi kesänä mietin rajalle vielä ainakin yhden tai kaksi pensasta.

Paljon on vielä tehtävää, mutta onneksi aika paljon sain jo aikaan viime kesänä ja syksynä. Innolla odotan, miltä tämäkin alue ensi kesänä näyttää...