Pihamme maanantai-iltapäivän sinisellä hetkellä. Pienet kiiltomadot syreenissä ovat kynttilöitä. Tammen takaa loistaa pihan eteläpuolitse kulkevan kävelytien lyhtymäinen valo.
Saunoimme tänään ensimmäistä kertaa oman kodin uudessa saunassa. Ohjeen mukaan kiuas piti "ensilämmittää" ennen varsinaista käyttöönottoa, jotta kiukaan pintaan maalattu maali palaisi kiinni. Samaan syssyyn myös saunavaha sai tarttua laiteisiin kunnolla. Ja kyllä se maali paloikin! Kiukaan käyttöohjeissa varoitettiin runsaasta savusta, ja mahtoivat ohikulkijat ihmetellä, kun meiltä tuprusi piipusta ja kaikista kellarikerroksen ikkunoista tummaa savua... Puolentoista tunnin kiukaanlämmittelyn ja saunan perusteellisen tuuletuksen jälkeen rohkenimme käydä ensilöylyissä.
Yhden käyttökerran perusteella saunamme tarjoaa lempeät mutta perusteelliset löylyt, eikä kosteutta ainakaan puutu. Olin jo kesän ja syksyn aikana tottunut vanhempieni pihasaunaan, jonka vanha kiuas iskee löylyt vasten naamaa äkillisenä aaltona, ja jossa sääret kuivuvat hetkessä, kun makoilee lauteilla jalat ylhäällä. Nyt tuntui oudolta, että kosteus iholla vaan lisääntyi saunoessa, eikä kertaakaan tarvinnut kumartua pois löylyn alta, vaan lämpö hiipi nautinnollisen salakavalasti iholle. Lapsetkin kiittelivät. Ja on se vaan ihana katsella kiukaan lasiluukun läpi tulen leikkiä puun pinnassa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti