Kaupat on nyt tehty, ja maanantaina saamme talon hallintaoikeuden. Tänä viikonloppuna tiedossa on siis trafiikkia, kun myyjä vie viimeisiä tavaroitaan ulos ja me kannamme remonttivehkeitä sisään.
Mies on jo purkanut saunan sormipaneeleista suurimman osan. Näytti jopa tyytyväiseltä itseensä sorkkaraudan kanssa heiluessaan, vaikka tarvitsikin melkoisen agression remonttiin ryhtyäkseen. (Miten muuten selität alle kouluikäisille lapsille, että joistain asioista suoriutuakseen on vain pakko olla kiukkuinen? Että se tarve on samaa sukua vaarin siivouspäivän kiukkuiluille? Että äiti kykenee kolmensadan legopalikan siivoamiseen lattialta vain pikkuisen hiiltyneenä?)
Kevään tulon seuraaminen talolla on kuin avaisi joulukalenterin luukkuja. Helmi- ja maaliskuussa pihamaan peitti niin paksu lumi, ettei pihan kunnosta voinut päätellä kuin puiden sijainnin. Nyt on ihanaa huomata, kuinka kerta kerralta lumen alta paljastuu enemmän kasvillisuutta. Meidän tulevan kotimme pihamaalla kasvaa muun muassa pioneja, syreenejä, marjapensaita, sammalta, mansikkaa, mustikkaa ja puolukkaa! Omasta puolestani suuren männyn varjostama kulmaus saakin puskea sammalta, jos sen kanssa viihtyvät mustikanvarvut vain pysyvät paikoillaan kesään saakka. Nurmikkoa mahtuu melkein 1700 neliön tontilla muuallekin...
Viikonlopun jälkeen on taas enemmän kerrottavaa. Maanantaina paikallinen puunkaatoyrittäjä tulee kertomaan, kuinka tuskallinen urakka on kaataa pihalta koivu, kuusi ja mänty. Itseäni kiinnostaa tietysti eniten se tuskallisuuden heijastuminen ajassa ja hinnassa - melko varmasti korrelaatio löytyy. Toivottavasti puut voidaan kaataa parin viikon sisään. Sen jälkeen tutustummekin moottorisahan toimintaan, kun pilkomme ja kannamme parin vuoden saunapuut liiteriin kuivumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti