Kukkien loistoa.

Tähän aikaan kesästä aina alkaa jossittelu siitä, olisiko kuitenkin pitänyt kylvää enemmän yksivuotisten kukkien siemeniä. Kerrostalossa asuessa parvekkeella oli aina kukkalaatikoissa kaikenlaisia ihania kukkia, mutta silti heinäkuussa sitä alkoi jo kaavailla, mitä uutta seuraavana vuonna keksisi vanhojen tuttujen rinnalle. Täällä omalla pihalla skaala on hieman suurempi, joten visiotkin paisuvat. 

Juuri nyt harmittaa, etten saanut aikaiseksi raivata vielä jotain kohtaa pihasta ihan klassiseksi kukkapenkiksi, jossa olisi edessä matalia perennoja, takana korkeita perennoja ja jokaisessa välissä ihania yksivuotisia kukkia... Ehkä tänä syksynä muokkaan jo ensi vuotta varten sopivan kohdan, niin pääsen keväällä helpommalla. 

Tällä hetkellä pihan kukkaisin alue löytyy minikasvimaan tuntumasta:

Olen aivan ihastunut noihin tummiin pioniunikoihin, joita tilasin nettikaupasta alkuvuodesta. Tuossa penkissä pitäisi kasvaa kahta lajiketta, toinen lähes mustaa ja toinen vaalean lilaa, mutta toistaiseksi kukkaan on puhjennut vain tummia pioniunikoita. Saa nähdä, nousevatko liilat kukat penkistä myöhemmin vai ovatko nämä tummat kaunottaret vain olleet niin paljon sinnikkämpiä tilan ja valon suhteen. 

Vielä viimeisenä trendikäs puulaatikkokuva. Puulaatikossa pitää ilmeisesti jotain kasvattaa, mikäli haluaa  kuulua porukkaan. Laiska puutarhuri, kuten minä, hyödyntää puulaatikon siten, että ensimmäisenä kesänä laittaa sinne mullan ja valmiita kesäkukkia kasvamaan, ja toisena kesänä hän nyppäisee kukkien kuivuneet juuripaakut laatikosta pois, tasoittaa mullan, laittaa sinne kolme tomaattia reikäpohjaisissa ruukuissaan (eivät mahtuneet muualle) ja kylvää jäljellejääneeseen multaan sekalaisia kesäkukkien siemeniä. Ja koska laiska puutarhuri on, no, laiska, tämä idea toteutetaan vasta heinäkuun alussa, josta syystä kesäkukkien siemenet saavat pitää kiirettä, mikäli aikovat kukkia ennen lokakuuta..

Meillä on tällä hetkellä katon alla sata lasta ja elämä puuhakasta, joten tämänkin puutarhaintoilijan täytynee levätä. Lapsia saattaa oikeasti olla vähemmänkin, mutta tässä hyörinässä laskut menevät sekaisin. Eteisen kenkävuoren läpi kahlataan lumikolaa työntäen ja tärykalvot väräjävät päivän (iloisesta) kiljunnasta vieläkin, joten annan periksi ja lähden nukkumaan.