31. toukokuuta 2013

Toukokuun viimeinen päivä.

Kevät on totta vie humahtanut nopeasti Keski-Suomeen. Nyt taitaa olla jo kesä. Kauniit ja aurinkoiset kelit ovat saaneet aikaan sellaisen ulkonaolohuuman, että nyt tuntuu hirveän vaikealta paeta hyttysiä sisälle. Niitä on ihan hirveästi! Kävin juuri ulkona yöpaita päällä ottamassa valokuvia ilta-auringossa kylpevästä pihasta, ja kyykistyminen takapihan marjapensaiden lomaan kukkia kuvaamaan oli iso, kirvelevä virhe. Uskotte varmaan.

Kävimme lyhyellä kaupunkilomalla Lontoossa alkuviikosta, ja sinä aikana syreenit päättivät ruveta kukkimaan. Oli aivan mahdottoman vaikeaa mennä heti nukkumaan palatessamme kotiin aamukolmelta, kun aurinko alkoi jo valaista taivaanrantaa ja syreenit tuoksuivat ihanasti yön kosteudessa. Ja pitihän kaikki kymmenen tomaatintaintakin tarkistaa ja kastella!

Nyt olemme kesälomalla. Piha kaipaisi paljon hoitoa, mutta kuka voisi tehdä jotain noille hyttysille?! Pihassamme pesivä kirjosieppopariskunta ei taida kaikkia niitä ehtiä syödä, eikä marjapensaiden alla iltaisin rapisteleva siilikään elä hyttysillä...

Aamutee nautitaan syreenien katveessa.

Sama alue vähemmän siistiltä puolelta katsottuna.

Lykkäsin hätäpäissäni syksyllä kukkasipuleita myös pihan perälle, ja juuri ne ovatkin tulppaaneista kauneimmat...


Tomaatit ('Tiny Tim') muuttivat tänään isompiin ruukkuihin talon eteläseinustalle.


Homeisten kukkasipuleiden kokoelma. Yli puolet kukkivat!

Pihahommissa taitaa mennä alkukesä. Jos tulee kylmää ja sateista, alan suunnitella lastenhuoneen pintaremonttia. En ole edelleenkään löytänyt mitään miellyttävää ja miellyttävänhintaista tapettia, joten alan kallistua maalaamisen puoleen. Joku vanilja tai muu lämmin sävy sopisi oikein hyvin, eikä välttämättä tarvitsisi edes maalata kuin ehjät seinät - ainakin ikkunapäätyyn voisi hyvin jäädä vanha ruskea, pienikukkainen tapetti.  Vessakin pitäisi maalata, sillä tapetoinnin piti olla vain väliaikaisratkaisu, ja nythän se paperitapetti jo kupruilee reunoista, kun käsienpesuroiskeet kuluttavat sitä joka päivä.  Mutta kuten aina, visioiden toteuttamiseen tarvitaan rahaa, ja nyt taitaa olla aika säästää taas jokusen viikon ajan, ennen kuin säntään rautakauppaan...

12. toukokuuta 2013

Näin se menee.

Vuosi sitten oli ihan hirveä kiire. Muuttoon oli enää pari viikkoa, ja talo oli vielä ihan vaiheessa. Osaa olennaisista jutuista ei oltu edes aloitettu. Olin töissä, tulin töiden jälkeen talolle, ja saatuani lapset nukkumaan jatkoin töitä kotona. Melko kaoottista, vaikkakin pohjavire oli positiivinen - oli ihanaa tietää, että pian päästäisiin omaan taloon ja pihaan!

Nyt omat kiireeni ovat vähän helpottaneet. Olen ihan äskettäin jättänyt graduni tarkistukseen, ja työtkin ovat viime viikkoina olleet sellaisia lyhyitä keikkoja, joista ei juurikaan tule kotitöitä. Lapset viihtyvät jo aika ajoin omien leikkiensä parissa, joten tässä alkaa löytyä jo ihan oikeaa vapaa-aikaa!

Tuo piha kyllä söisi kaiken sen vapaa-ajan. Joskus en meinaa saada illalla unta, ja päädyn miettimään, mitä pihassa pitäisi seuraavaksi tehdä. Aamulla se mahtava toimintasuunnitelma on tiessään, mutta piha on yhtä vaiheessa kuin aiemminkin. Onneksi aikaa on. Tästä asiasta voin puhua yksikössä - olen saanut vaikka mitä jo aikaan pihassa. Yleisilme on edelleen melko siivoton, mutta kunhan saamme roskalavalle kaikki remonttijätteet ja ajamme nurmikon ensimmäisen kerran, fiilis on varmasti parempi.

Paljon olen kuitenkin jo tehnyt.

1.8.2012. Puusavotta kesken. 

12.5.2013. Haravointia vaille valmista.

12.9.2012.  Piha täynnä monttuja ja kumpareita.

12.5.2013. Uusi nurmikko istutettu, kumpareetkin vähän pienempiä.

8. toukokuuta 2013

Mitä vielä?



Tämä ei ole hauta vaan kasvimaa.

Narsissit nurtsin laidalla.

Orvokit portilla toivottavat tervetulleiksi.


7. toukokuuta 2013

Keskikevät.

Jos on olemassa keskikesä, on varmasti myös keskikevät. Mielestäni se on nyt. Loskainen ja kurainen alkukevät on takana, mutta tuomen kukkimista saa vielä odottaa. Keskikevät on se aika, jolloin kimalaiset pörrää krookuksissa, valkovuokot kukkii, ja lapset saa mennä lenkkareissa pihalle.

Tein kamerakierroksen pihassa puoli kahdeksan jälkeen illalla, kun olin saanut lapset petiin ja iltasadun luettua. Seurana oli kaksi kappaletta kissoja. Meillä oli oikein mukavaa, ja nyt tuota kuvauskierroksen satoa voi ihastella tästä:

Pihan kauneimmat krookukset syreenin alla.

Kuolleeksi luulemani kuninkaanangervo osoittaa lupaavia merkkejä.

Norjanangervo.

Pikkuisesta pensasruusun juurivesastakin lötyy eloa!

Punaherukka kurkottaa kevääseen.

Kanukka vielä uinuu, toivottavasti alkaa kasvaa pian!

Luna tsekkaa illan tarjontaa pihalla.

Kisumisu kiipesi tammeen.

Iltakahdeksalta. Meidän pihaan ei hirveästi ilta-aurinko paista.