Rytinää.

Tänään talolla tapahtui. Paikallinen puunkaatofirma kävi kaatamassa pihalta liian lähellä taloa kasvaneen kuusen ja ränsistyneen pihakoivun. Miehet olivat käyneet maanantaina mittailemassa pihaa ja todenneet, että mahtuu kaatumaan suorana. Olin ajatellut, että firman paikalle soittaneena minunkin pitäisi ehkä osallistua neuvotteluihin, ja yritin sinnikkäästi roikkua pihalla perässä ja näyttää kiinnostuneelta. Ilmeisesti asiaa puhutaan vain kädet taskussa, jalat leveässä haara-asennossa ja kirkkaankeltainen työtakki päällä. Ja asiaa puhuakseen täytyy olla mies. Hetken asiantuntevaa esitettyäni liukenin vähin äänin sisälle vahtimaan lapsia - ilmeisesti raksalla perinteinen sukupuolten välinen työnjako pitää pintansa.

Puut kaatuivat hienosti tänään. Meistä talonomistajista kumpikaan ei ollut paikalla, mutta onneksi appiukkoon voi luottaa. Nyt pihaa koristaa hirvittävän pitkä ja tuuhea, vaakasuuntainen kuusi ja jokunen kookas kappale pihakoivua. Kuvasta näkeekin, millaista jälkeä kaivinkone tekee keväiselle savimaalle. Onneksi kuitenkin kaikki pihan istutukset saatiin säästettyä, ruusukin.

Tästä on mennyt joku iso ja painava.

Koivu on jo osissa.

Kuusi kasvoi liian lähellä taloa.

Huomenna käymme saunan kimppuun. Katosta pitää purkaa panelointi ja betonilattia pitää avata. Sitten alkaa kaivuuhommat. Lattian alta kaivetaan ainakin 30 cm maata pois, jotta saunaan saadaan riittävästi korkeutta. Kun sauna on riisuttu kaikista sisäpinnoista ja lattia purettu ja sen alta kaivettu, soitamme rakennusmiehen paikalle jatkamaan. Jonkun huoneen purkaminen on minulle aivan uusi kokemus: en ole eläessäni koskenut sorkkarautaan aiemmin. Rautakanki on etäisesti tuttu, muita tarvittavia työkaluja en osaa edes nimetä. Voin hoitaa asioita kuudella kielellä, mutten osaa käynnistää moottorisahaa (jolla EN aikonutkaan purkaa saunaa, huolestuneille tiedoksi) enkä käsitä ollenkaan, miten saunan lattian voi tuosta noin vain purkaa. Mutta eiköhän se lähipäivinä selviä...

Pikkuhiljaa...

Kaupat on nyt tehty, ja maanantaina saamme talon hallintaoikeuden. Tänä viikonloppuna tiedossa on siis trafiikkia, kun myyjä vie viimeisiä tavaroitaan ulos ja me kannamme remonttivehkeitä sisään.

Mies on jo purkanut saunan sormipaneeleista suurimman osan. Näytti jopa tyytyväiseltä itseensä sorkkaraudan kanssa heiluessaan, vaikka tarvitsikin melkoisen agression remonttiin ryhtyäkseen. (Miten muuten selität alle kouluikäisille lapsille, että joistain asioista suoriutuakseen on vain pakko olla kiukkuinen? Että se tarve on samaa sukua vaarin siivouspäivän kiukkuiluille? Että äiti kykenee kolmensadan legopalikan siivoamiseen lattialta vain pikkuisen hiiltyneenä?)

Kevään tulon seuraaminen talolla on kuin avaisi joulukalenterin luukkuja. Helmi- ja maaliskuussa pihamaan peitti niin paksu lumi, ettei pihan kunnosta voinut päätellä kuin puiden sijainnin. Nyt on ihanaa huomata, kuinka kerta kerralta lumen alta paljastuu enemmän kasvillisuutta. Meidän tulevan kotimme pihamaalla kasvaa muun muassa pioneja, syreenejä, marjapensaita, sammalta, mansikkaa, mustikkaa ja puolukkaa! Omasta puolestani suuren männyn varjostama kulmaus saakin puskea sammalta, jos sen kanssa viihtyvät mustikanvarvut vain pysyvät paikoillaan kesään saakka. Nurmikkoa mahtuu melkein 1700 neliön tontilla muuallekin...

Viikonlopun jälkeen on taas enemmän kerrottavaa. Maanantaina paikallinen puunkaatoyrittäjä tulee kertomaan, kuinka tuskallinen urakka on kaataa pihalta koivu, kuusi ja mänty. Itseäni kiinnostaa tietysti eniten se tuskallisuuden heijastuminen ajassa ja hinnassa - melko varmasti korrelaatio löytyy. Toivottavasti puut voidaan kaataa parin viikon sisään. Sen jälkeen tutustummekin moottorisahan toimintaan, kun pilkomme ja kannamme parin vuoden saunapuut liiteriin kuivumaan.

Ensitreffit.

Järjestin miehelleni ensitreffit talon kanssa, kun kaupat alkoivat näyttää todennäköisiltä. Tässä muutama makupala samalta käynniltä.

 Puolilämmin kuisti.

 

 Keittiön pienempi komero.

 

Keskikerroksen kolmas huone.