Viherpeukalon kevätkiima jatkuu.

Nyt on jo niin paljon multaa kynsien alla, ettei se tunnu pesemälläkään lähtevän pois! Olen ollut puoli pääsiäislomaa pihalla, ja siitä toisestakin puolikkaasta aika suuren osan tuossa kuistilla hoivaamassa taimia. Ulkona on ollut niin lämmintä, että uuden kasvimaan perustaminen sujui hihattomassa paidassa. Ruskettuminen oli plussaa, mutta karviaispensaiden alustojen kitkeminen siinä varustuksessa oli ehkä vähän huonompi homma - sain hienot liekkikuviot käsivarsiin kaupan päälle... 

Yksi valmis ja katteetkin alla, enää 10 jäljellä!

Perustin myös uuden kasvimaapläntin muiden viereen. Tämä ei ole enää ihan minikokoa vaan jopa noin kahden neliön suuruinen. Savimaahan nurmikolle ei ole muuten ihan helppo kaivaa kasvimaata! Nyt paikka on valmis ja kalkkia ja hiekkaa on lisätty runsaasti, enää puuttuu humus. Täytyy hakea kunnon multaa kaupasta ja katsoa, olisiko kompostin pohjalla jo tarpeeksi kypsää lisättävää päällikerrokseen. 

Uuteen penkkiin tulee herneitä, kurkkua ja vähän retiisejä. Ja ehkä vielä tilliä ja salaattia, jos mahtuu. Kaikki muut paitsi kurkku ovat avokylvökasveja, joten kiire ei vielä ole. Kurkunkin saatan ostaa taimena kaupasta, mikäli en enää ehdi tai jaksa esikasvattaa siemenestä. Kuisti alkaa olla jo aika täynnä.

Muu talo kaaoksessa, vaan ikkunalaudoilla vallitsee järjestys.

Hoksasin tänään nostaa pikkuiset taimipotit yläilmoihin omaan rauhaansa.

Tomaateissa huomattavaa vaihtelua kasvunopeuksissa.

Meille tullessa voi jo kaukaa arvata, että perheessä harrastetaan puutarhanhoitoa ja jalkapalloa...

Täytyypä lähteä valmistelevaan alkavaa työviikkoa. Nelipäiväinen viikko on kyllä ihana keksintö, puhumattakaan vappuviikon kolmipäiväisestä urakasta! 

Vettä sataa, ropisee...

Kunnon kevätsade on kastellut pihamaata tänään. Ei mitään täyskaatoa, mutta kuitenkin tarpeeksi, jotta routa alkaa sulaa syvemmältäkin maasta. Ihana tuoksu ulkona, oikein keväinen ja raikas.

Eilinen meni messumatkalla Tampereella. Tulin samalla liittyneeksi paikalliseen puutarhaseuraan, kun he kerran järjestävät noin käteviä puutarhamessumatkojakin. Tampereen messuilla oli kyllä muutakin kuin puutarhoja, mutta kyllä sitä vihreääkin riitti. Tänä vuonna olin kohtuullinen enkä ahnehtinut mahtavista laareista sipuleita ja mukuloita vain siitä ilosta, että muutkin. Jotain kuitenkin löytyi:

• Sitruunaverbena. Pakko oli ostaa kokeeksi taimi, kun se kuulosti niin ihanalta. Myyjä varoitteli, että verbenasta kasvaa melkoinen puska pihalle. Täytyy muistaa tämä istutuspaikkaa valitessa! Löysin netistä myös tiedon, että tämä kasvi viihtyy parhaiten aurinkoisessa paikassa. 
• Sitruunatimjami. Minulla on pihalla tätä, mutta ei näytä säilyneen talven yli. Edellisen talven yrtti pärjäsi mielettömän lumivaipan alla ihan vain multapaakkuna, kun olin tyhjentänyt sen ruukusta syksyllä ja unohtanut kyljelleen maahan! Tänä vuonna penkkiin istutettuna ei näyttänyt selviävän, joten hankin uuden alun messuilta. 
• Kesäpikkusydän. Tätä kaikki kehuvat, joten pitihän se hankkia. Kukkii kuulemma koko kesän, ja viihtyy myös puolivarjossa. 
• Jättiverbena. Ostin suosiolla taimen; en usko jaksavani kasvattaa kylmäkäsittelyä vaativia kasveja siemenestä ainakaan vielä. 
• Daalioita. Daalianeitsyyteni on nyt mennyt. Ostin matalia oransseja ja keltaisia kukkia tulevaa syyskuuta ajatellen. Haluan pastellinvärit jo aiemmin kesällä, ja loppukesän kääntyessä syksyksi on sitten ihana katsella klassisia syksyn värejä pihalla.
• Särkynyttäsydäntä valkokukkaisena ja tavallisena. Kaksi valkoisen juurakkoa pääsi jo pihalle, kolmatta säästelen varmuuden vuoksi sisällä. Saa nähdä, kuinka niiden käy tuolla kevätkelissä...
• Nerine. Kylmänarka kasvi, jonka esikasvatan sisällä ja siirrän ruukussa pihalle, kun kesä on jo täällä. Tämä oli ehkä nyt se heräteostos, kunhan vain nappasin pussin kauniin kuvan perusteella. 

Foreca on luvannut oikein keväistä ilmaa, joten minun pääsiäisestäni taitaa tulla ihastuttavan ulkoilmapitoinen. Yritän saada pihan siihen kuntoon, että siellä kehtaa käyskennellä. 

Pihajuttujen lisäksi sisälläkin tapahtuu jossain vaiheessa - olen vihdoin ostanut keittiön seinään sopivan maalin. Siitä raporttia sitten, kun projekti on edes aluillaan...

Multaa kynsien alla.

Blogissa hiljaista. Olen käyttänyt vapaat hetkeni kasvien parissa. Kuistilla alkaa olla ikkunalaudoilla tungosta, mutta onneksi aina voi siirtää kasveja ylös ja alas. Pelakuut pääsivät amppeleihin, joulukaktukset kellarikerroksen ikkunalle. Kesällä siirrän ne kaikki ulos.

Itämisen suhteen kevät on ollut ihan hyvä. Harva siemen on jäänyt pysyvästi mullan uumeniin. Kelloköynnöksiä minulla on tänä vuonna vain kaksi, mutta ehkä pärjään niillä. Viime vuonna itäneistä kuudesta taimesta annoin kaksi eteenpäin ja pidin neljä itselläni, vaikka lopulta vain yksi ehti kasvaa upeaan kukkaloistoon. Tomaattia on tulossa ihan hirveästi. Tällä hetkellä taimia on kahdessatoista kipossa. Osa taimista on vasta itäneitä ja kitukasvuisia, mutta ainakin seitsemän vaikuttaa ihan lupaavilta. Meillä on kuistilla niin kylmää, että tomaatit kasvavat hirveän hitaasti. Lämpötila vaihtelee seitsemän ja kahdenkymmenen asteen välillä, useimmiten kuitenkin päälle kympin. Toisaalta, eivätpähän venähdä pitkiksi ja honteloiksi liian lämpimässä. Ja kyllä ne ulos päästyään kummasti kirivät kasvussa...

Persilja, iisoppi, timjami, basilika, lehtikorianteri ja kelloköynnös. 

Lehtikorianteri juuri isompaan muuttaneena. Kelloköynnös venyttelee.

Ciliegia, kirsikkatomaatti.

Pelargoni kurkottelee kohti taivaita. Tomaatit valokylvyssä.

Pelakuut ovat kaikki selvinneet hengissä talvesta. Yksi on vähän kitukasvuinen, muut tekevät innolla uusia lehtiä ja kolme niistä aloittelee jo kukintaansa. Osaa leikkasin enemmän, osaa vähemmän. Kiva kuitenkin, ettei tänä kesänä tarvitse ostaa vauvataimia ja odotella niiden kasvua, vaan saan heti jo kesän alusta upean kukinnan.