Aurinko paistaa!

Pitkästä aikaa aurinkokin hieman pilkistää pilvien raosta. Huomenna tätä nautintoa lienee luvassa enemmänkin. Että terve vaan teille etelään matkanneille lomalaisille, kyllä täälläkin osataan!

Meillä oli hiihtolomalaisia kylässä, lapset nauttivat koko rahan edestä. Ihanaa seurata, miten leikit sujuvat myös sellaisten kavereiden kanssa, joita ei näe kuin muutaman kerran vuodessa. Ehkä sitä kallisarvoista aikaa ei viitsikään tuhlata riitelyyn.

Ulkona ei näytä hiihtolomaviikolta, enemmänkin pääsiäiseltä. Pajunkissoja löytyy sieltä täältä, lumi sulaa kohisten ja lätäköt hupenevat auringossa. Joku rohkea on jo ottamassa aurinkoakin:

No, täytyy myöntää, että pihan talvisuusaste vaihtelee kyllä hyvin paljon kuvakulman mukaan, kuten tästä kuvaparista käy ilmi. Mutta hyvältä näyttää kevään kannalta!

Viikon päästä hiihtoloma.

...Vaikka hiihtämistä ei kyllä nyt voi harrastaa. Tuosta Ilmatieteen laitokselta napatusta tilastosta näkee sen säälittävän sinisen viivan, joka kuvaa tämän talven lumitilannetta. Jos se olisi ihan ajan tasalla, viiva kääntyisi jyrkästi alaspäin lopussa. Täällä nimittäin litisee ja lotisee ulkona, kun vesi tippuu räystäiltä ja lumi häviää kengän alta loskaksi.

Päästin juuri kissan ulos, ja tällaiset ovat näkymät kotiportailta. Piha on jo alkanut routia.

Lämmin sää kelpaa kyllä. Aion laittaa ensimmäiset siemenet itämään heti, kun olen saanut kylvömultaa. Kelloköynnös, iisoppi, basilika, persilja ja lehtikorianteri voisivat hyvin aloitella jo tuossa kuistilla. Kylvän yrttejä toisen kierroksen maaliskuun lopulla, joten ei ole niin vaarallista, jos nämä aikaisimmat lopulta kuitenkin tuupertuvat valon puutteeseen tai äkilliseen paukkupakkasyöhön. Tärkeintä on saada taas vähän multaa kynsien alle!

Pikkupakkaset.

Ihanan kevättalvinen ilma! Pilvisyyskään ei haittaa yhtään, kun välillä lämpö käy plussan puolella ja räystäiltä tippuu vettä. Pikkulinnuistakin kuulee, että kevättä kohden mennään.

Vähälumisessa talvessa parasta on tietysti lumitöiden vähyys. Kolaaminen on ihan hauskaa, mutta tänä vuonna ei ole tarvinnut vielä pähkäillä, minne sen kaiken lumen laittaisi. Viime talvena hölmöyksissäni kasasin kauhean vuoren lunta nurmikon päälle, ja koko toukokuun sainkin poimia irtokiviä ruohon seasta...

Töissä on ollut sen verran hulinaa, että pää on tyhjä. Jos minulla on ensi viikolla arkivapaita, aloittanen yhden pikkuprojektin kotosalla. Siitä lisää tuonnempana...