Taas käymme joulun viettohon...

Lapset nukkuvat jo huoneessaan. Toisen pellavapään unen keskeyttää välillä kiihkeä yskänkohtaus, mutta onneksi lapsen uni on raskasta ja kestää pahemmankin puuskan.

Täällä keskikerroksessa tuoksuu hyasintti, kuusi, kynttilä ja kattilallinen perunoita. Meneillään on siis Operaatio Perunalaatikko. Imeltymisen menestys on ollut vaihtelevaa edellisinä vuosina, joten tänä vuonna googlettelin asiaa vähän tarkemmin. Tämän vuoden ohjeet löytyvät täältä. Yritän ehtiä laittaa laatikon uuniin imeltymään vielä muutamaksi tunniksi, kenties siinä piilee onnistuisen ydin. Olemme perinteisesti miehen kanssa valvoneet aika myöhään aatonaattona, joten onhan tässä vielä aikaa. Kissat nuokkuvat lämpöisissä paikoissa ja kellarista löytyy punaviiniä, mikäli tilanne vaatii sitä.

Jouluna pitäisi ennen kaikkea nauttia, ja tänä vuonna olen kyllä onnistunut olemaan stressaamatta. Stressiä aiheuttaa oikeastaan vain tekemättömät työt, ja juuri nyt niitä ei ole (kunhan tuo laatikko valmistuu). Takana on hyvä vuosi, lapset ovat jo isoja ja ihania, tunnen oloni jo kohtalaisen tasapainoiseksi kaamosoireilun jäljiltä, ja mikä parasta juuri nyt: talvipäivänseisaus on takana ja valoisa aika edessä! Ateistina juhlin joulussa pimeän ajan loppua ja valon vähittäistä palaamista. Viherpeukalona juhlin tulevaa kasvukautta. Auringonpalvojana juhlin tulevaa kesää.

Kissan joulu.

You better be good

Joulu lähestyy, mutta täällä yritetään ensin selättää esikoisen synttärit. Huomenna tulevat kaverit, viikonloppuna sukulaiset ja perhetutut. Täällä esi-isien seudulla, tai proosallisemmin lähempänä sukulaisia, synttäritkin ovat aivat eri kokoluokan bakkanaali kuin mihin totuimme omissa oloissamme Keravalla. Toistaiseksi olen leiponut kolme kuivakakkua ja pellillisen mokkapaloja. Vielä olisi tehtävä kolme juustokakkua. Okei, ehkä vähän liioittelen tarjoomusten kanssa, mutta olisihan se mukavaa, että lapsille jäisi vielä herkuteltavaa juhlien jälkeenkin. Joululoma on kuitenkin vain kerran vuodessa!

Minulla oli tänään viimeinen työpäivä tämän vuoden puolellla. 7.1. on seuraavan kerran tallusteltava toisten muksuja opettamaan. Olin juuri kaksi viikkoa lukiolla, ja oli kyllä tosi mukavaa. Aina on yhtä haikea olo päättää sijaisuus siellä, koska ilmapiiri on niin mainio sekä opehuoneessa että luokkien puolella.

Kotona on jo siistiä ja jouluisaa. Tuomme kuusen sisälle lauantaina, koulun joulujuhlan jälkeen. Siinä on lapsille kätevä tapa purkaa jännitystään loman alkamisen johdosta. Mekin saamme miehen kanssa ehkä hengähtää ja juoda kupilliset kahvia, kun muksut tappelevat kimaltavimmista koristeista ja suurimmista palloista..!

Niin ja piparitaikinaa on vielä vähän pakkasessa. Silläkin saa lapset kätevästi puuhakkaiksi ja sopuisiksi. Vielä kun antaa koristelutarvikkeet pikku taiteilijoille, niin tuloksena on näyttäviä pipareita ja teekupillisestaan rauhassa nauttinut vanhempi.

Vapaa-aika tuplaantui juuri.

- Tai siltä nyt ainakin tuntuu. Pidin tänä iltana viimeisen työväenopiston tuntini tämän vuoden puolella. Seuraavan viiden viikon ajan maanantai- ja tiistai-illat ovat vapaita, jee! Tykkään kovasti opettaa työväenopistolla, mutta minulla alkaa tammikuussa jo neljäs vuosi iltatöitä. Lapset edelleen nurisevat joka maanantai, kun lähden töihin ennen kuutta illalla. Tai no, maanantai-iltaisin protesti on vielä aika näennäistä, mutta tiistaisin molemmat kiukkuavat, kun tulen päivätöistä kahden ja kolmen välillä ja lähden neljän-viiden aikaan takaisin. Joinain tiistaina en edes tule välissä käymään kotona, jottei tule ylimääräisiä heipan sanomisia keskelle päivää. Ei paljon lohduta, että ehdin vielä nipinnapin nukuttamaan lapset illalla. Siinä pitäisi sitten kertoa päivän kuulumiset ja halia oikein kunnolla, mutta kello tikittää ja nukkumatti odottelee jo kärsimättömänä...

Iltatöistä tulikin hyvä aasinsilta opiskeluhommiin. Mitä minusta tulee isona -projekti on nyt edennyt sille asteelle, että olen pohdiskellut ääneen sosiaalityön opiskelun mahdollisuutta, ja lähes kaikkien tuttujen mielestä minä olisin oikein hyvä työntekijä sille alalle. Itse ehkä vielä kärsin pienestä epäuskon tunteesta (se on niin kovin hands on -työtä, ja olen jotenkin mieltänyt itseni teoreettisemmaksi ihmiseksi, tosin taidan olla väärässä), mutta ilmoittauduin nyt kuitenkin johdantokurssille ja maksoin 50 euroa kurssimaksua. Kurssitehtävät ainakin ovat selkeät, kunhan nyt jossain välissä ehtisin lukea ne kaksi vaadittavaa kirjaa!

Huomenna tilille kolahtaa veronpalautukset. Lähden mahdollisesti heti jouluostoksille suurempaan kaupunkiin, jos vain ei tule töitä lyhyellä varoajalla. En enää edes muista, miltä tuntuu, kun voi suunnitella itse elämäänsä ja suunnitelmat pitävät. Minun kaikki päiväaikaan sijoittuvat menoni ovat ehdollisia, "jos ei tule töitä". Voisi tietysti olla sopimatta päivämenoja, mutta kun puolisoni joutuu joskus, kuten tällä viikolla, tekemään iltavuoroja sairauspoissaolojen takia, joten perheen toinen vanhempi onkin nyt illat pois kotoa. Ja koska viime vuonna juoksin hakemaan miehelle joululahjat kahdessakymmenessä minuutissa sillä aikaa, kun minut keskustaan autolla kuskannut ope vei koiransa koirahotelliin, voisin tänä vuonna valmistautua vähän paremmin. Sitä paitsi, kuopuksella on synttärit jo parin viikon päästä, ja olisi ihan kiva ostaa lahja ajatuksella. 

Tein teininä ja nuorena aikuisena säännöllisesti "nousussa" ja "laskussa" -listat. Taidan elvyttää perinteen tämän yhden kerran. Ja sitten nukkumaan, ennen kuin häpeän puna nousee poskille...

NOUSUSSA

Sosiaalihuollon historia (ja kyllä nukuttaa)

Downton Abbey (ehdin jo huolestua, mutta tänään oli upea jakso)

Loman odotus

Lidlin hasselpähkinäjäätelö

Ym. johdosta paino

LASKUSSA

Liikuntainto (syytän pimeyttä)

Yskä (lapsilla jatkuu vaan)

Öljylämmitys 

Siivoaminen (ei jaksaisi sitäkään)