1. toukokuuta 2015

Toukokuu ja kevään tuoksu.

En ole ehtinyt kirjoittaa blogiin, koska olen ollut pihalla. Aivan kirjaimellisesti, siis. Kevät on ihmisen toiseksi parasta aikaa - kesä tietenkin on sitä parasta. Tänä vuonna sain kyllä aivan megalomaanisen allergisen nuhan katupölystä ja sen soran levittämisestä, olin kaksi viikkoa aivan tukossa. Onnekseni en kärsi muista allergioista, joten nyt olo on jo ihan hyvä.

Pihalla alkaa olla suurin osa kasvimaasta valmiina. Pyysin miestä tuomaan vielä yhden säkillisen multaa kasvimaalle, mutta taas kerran ilmaisin itseäni liian leväperäisesti ja sain tuomisina pikkuruisen pussillisen taimimultaa. (En ole vielä 12 vuodessa oppinut, ettei tuolle miehelle voi antaa liian yksityiskohtaisia osto-ohjeita - aina voi mennä pieleen, vaikka ihan vaan mullan ostossa!) Edelleen siis, kasvimaa on yhtä tai kahta multasäkillistä vaille istutuskunnossa. Tietenkin tarvitaan myös sopivan lämpimät säät ja optimaaliset taimet, mutta kumpiakin saa kai vielä hetken odottaa. Kuisti on jo täynnä tomaatintaimia, mutta tuonne kasvimaalle tulee aika paljon suorakylvölajeja. Ja vasta pari päivää sitten kylvin kurkun ja kesäkurpitsan siemenet, joten kuukauden verran vielä kasvanevat sisällä.



Tomaatteja on tulossa aika paljon. Kaikki on tarkoitus laittaa ruukkuihin eteläseinustalle, mutta nyt vähän hirvittää tuo taimien määrä. Tällä hetkellä kuistilla on 3x Gardener's Delight, 3x Ciliegia, 3x Tiny Tim, 4x Sungold, 3x Red Profusion ja 2x Moneymaker. Tarvitsen siis 18 ruukkua tai 9 kasvusäkkiä. Tosin taidan luovuttaa muutaman taimen naapurille - alkuperäinen tarkoitus oli, että joka lajiketta olisi kaksi tainta.


Pihalla on tänä vuonna ollut jo ihan kohtalaisesti kevätkukkia. Lisää saisi tietenkin tulla, mutta jos joka syksy istuttaa parikymmentä sipulia lisää, kymmenen vuoden päästä täällä on varmaan jo ihan hieno kevätkukinta... No, ehkä vähän aiemminkin. Tuo ylläoleva paraatipenkki tulee täyttymään tarha-alpista tänä vuonna, pikkuruisista taimista päätellen. Taitaa tosiaan olla kova kasvi leviämään. 


On se vaan kaunista, kun pikkujasmikkeen alla kukkii scillaa ja isokevättähteä. Tuo pikkujasmike ei kasvanut enää viime kesänä kovinkaan mittaa, joten näillä näkymin jää vähän alle metriseksi. Noita on kaksi vierekkäin ja niiden funktio on vain rajata tilaa niin, että takana oleva pyykkiteline saa oman nurkkauksensa, joten eipä sillä korkeudella niin väliä. Ahomansikan tuoksuiset kukat ovat se tärkein juttu, ne täydentävät puhtaan pyykin tuoksua oikein mukavasti.

Puutarhapostauksen päätteeksi vinkki. Areenassa on vielä nähtävillä Rakkaudesta puutarhaan. Suosittelen, mutta varatkaa nenäliinoja lähelle. Hyvin koskettavia tarinoita ja aivan ihania puutarhoja!

7. huhtikuuta 2015

Huoh.

Uskomatonta, kuopus on taas kipeänä! Meillä on ollut jompikumpi lapsista kipeänä jouluna, hiihtolomalla ja pääsiäisenä. Ei liene järkevää tehdä vapulle mitään suunnitelmia...


Omaakin kurkkua karhentaa, tosin saattaapi johtua tuosta kaikesta allergisoivasta, mitä ilmassa leijuu. Olen pyörinyt pihalla mahdollisimman paljon, tehnyt tikusta asiaa. (Voi kun tupakoisin, niin saisin hyvän syyn kanssa poukkoilla pihalle tasaisin väliajoin!) Kalliomurskekuorma on nyt levitetty, odottelen vielä maan painumista, jotta voin tasata kuoppapaikat. Ihan hyvä siitä tuli, vaikka reunukset puuttuvatkin (vielä).






Näissä kuvissa ei ole vielä ihan valmista, mutta jos kuvittelee samanlaisen näkymän ilman noita viimeisiä sorakasoja, pääsee aika lähelle, 



Tomaatintaimet kasvavat kuistilla. Nuo kuvassa näkyvät ovat Sungoldia. Taitaa olla aika alkaa lannoittaa taimia, kun ovat olleet jo pari viikkoa koulittuna parempaan multaan. 

Ulkona näkyy jo piippoja. Tämä rohkelikko kukki aurinkoisena päivänä, mutta suurimmaksi osaksi tarjolla on vasta ensimmäisiä lehtiä ja muutama nuppu. Ollaan kuitenkin Keski-Suomessa ja savisella maalla...


2. huhtikuuta 2015

Pääsiäinen.

Onpas tyypillinen maalis-huhtikuun vaihde. Vuoroin sataa vettä, räntää ja lunta. Aamulla ei tiedä, minkä värisen maan näkee, kun avaa verhot. Aurinko paistaa pienen hetken, ja kun menee hakemaan aurinkolaseja sisältä, palatessa säätila onkin muuttunut täysin ja vettä vihmoo...

Pihaan saapui saman päivän aikana seitsemisen kuutiota kalliomurskaa ja viitisen senttiä lunta.



Kolmen lapiointisession jälkeen näyttää tältä. (Lumikin on vähän sulanut.) Vielä on vähän työsarkaa - arvioisin, että juuri mukavasti pääsiäsloman puhteiksi. Toisaalta, on aika palkitsevaa, kun löytää itseltään uusia lihaksia kyljistä ja selästä! Lapiointia on tullut toki tehtyä, mutta rautaharavalla murskaa levitellessä ilmeisesti aktivoi jotain vatsalihaksiakin, koska yskiminen ja nauraminen tekevät nyt pikkuisen kipeää...


 Tästä on hyvä jatkaa. Ensimmäisestä krookuksennuppu on nyt bongattu, se on pienenpieni ja lila. Toivottavasti rusakko ei saa vainua. Toisaalta, rusakoilla on nyt aika isoja ongelmia: eilen löysimme tuoreet ja hyvin selvät ilveksen jäljet pihaltamme, iso kissa on ilmeisesti ottanut reviiriä haltuun oikein urakalla, kun tepasteltu on ympäri ja ämpäri.

25. maaliskuuta 2015

Tasapaino hakusessa.

Että voikin ihmisellä olla erilaisia viikkoja! Alan olla sitä mieltä, että sellainen tasainen työelämä voisi toisaalta olla myös ihan kivaa. Tämä sijaistajan homma on vähän sesonkiluonteista, joten toisina viikkoina juoksen tuli hännän alla ja toiste taas istun päivätolkulla kotona juomassa teetä ja tylsistymässä. Kun keksin tähän kaikkeen ratkaisun - kouluttaudun alalle, jossa on töitä - ja hain kirjastosta itselleni hommia, töitä tulikin taas niin paljon, että opiskelu oli aivan mahdotonta. Nyt onneksi on takana pari rauhallisempaa viikkoa, joten homma etenee taas. 

Ulkona on kylmää mutta kaunista. Kuistilla on lämmintä ja hyvin multaisaa. Ekat pelakuut alkavat kukkia!

16. maaliskuuta 2015

Visioita väärällä hetkellä.

Yritän tässä lukea tenttiin. Miten aina silloin voikin kiinnostaa hyvin monenlainen puuha, kuten tiskikoneen tyhjennys, lehtikorin järjestely ja maljakossa mainiosti viihtyvien tulppaanien veden vaihto?! Ja sitten tämä kirottu netti. Avasin koneen, jotta voisin kirjoittaa tuoreeltaan mietteitäni lukemastani ylös. Mutta automaattisesti avasin myös nettiselaimen, ja sillä tiellä ollaan.

Aurinko paistaa, mieli on pirteä, ja löysin aivan uskomattoman hienon tapettimalliston ruotsalaisen Eco Wallpaperin sivuilta. Katsokaa nyt tätä:


Mallisto on nimeltään Happy - aika osuva nimi. Ahdistun ihan hirveästi tästä nykyisestä valkoisen, beigen ja erilaisten harmaiden valtakaudesta, jossa suurimmat arvot ovat paljas pinta ja rauhallinen värimaailma. Ihanaa nähdä tällaista kunnon revittelyä! Ottaisin tuon vasemman yläkulman tapetin meille vaikka heti. Itse asiassa, yläkerran käytävään tarvittaisiin jotain hauskaa, ja tuo jos mikä olisi hauskaa... 

Myös nuo marokkolaisilta laatoilta näyttävät tapettipinnat ovat upeita. Tuollainen sininen kävisi meidän vessaan mainiosti. Myös tuo vasemman alareunan ihastuttava vihreä kukkatapetti on syötävän suloinen. Minneköhän sitä voisi laittaa?

Uskallan väittää, että tänä kesänä jotain pientä pintaremonttia tapahtuu. Viime vuonna jäi suunnittelun asteelle (tuota keittiön päätyseinää lukuunottamatta, sen maalasin ihan oikeasti), mutta nyt on jo tehtävä jotain niille ikuisuusprojekteille, kuten vessalle, jossa on väliaikaiseksi tarkoitettu pappakalsaritapetti edelleen, tosin nyt jo vesiroiskeista pehmenneenä ja repeilleenä. Olisi muuten kiva tietää, kuka meillä pöntöllä istuessaan repii tapetista riekaleita - kaikki kolme muuta asukasta pudistelivat päätään silmät ymmyrkäisinä, kun kysäisin asiasta. Kissoja tästä ei voi syyttää, ne eivät käy pöntöllä. (Tosin eilen ehdin jo syyttää miestä pannukakun syömisestä salaa, kunnes huomasin repaleisen pannarinpalasen kissanruokakuppien lähellä...) Joka tapauksessa, vessaan saisi aika hienon uuden ilmeen tapetoimalla yhdelle seinälle kunnon väri-ilottelua ja maalaamalla muut seinät jollain rauhoittavalla yksivärisellä. 

10. maaliskuuta 2015

Harmaata arkea taas.

Eilen paistoi aurinko, vanha tuttu kuukausien takaa. Tein tikusta asiaa päästäkseni pihalle. Naapuri jo käski lopettaa jään hakkaamisen ja lumen lapioimisen, kun itselleen tuli laiska olo. Tänään onkin sitten tavanomaisen harmaata ja ankeaa, vain vesisade puuttuu. Meinasin sanoa, että hyvä ilma opiskella kotona, mutta kyllä sittenmin mieluummin opiskelisin auringonpaisteessa...

Työn alla kuitenkin tällaista.


Ja jotta pysyisin mukana arjessa, nenässä tuoksuu vieno oksennuksen haju - esikoinen oli eilen kovin päänsärkyinen ja saatuaan särkylääkkeen isältään, yrppäsi ensin sohvalle ja sitten eteisen matolle. Minä olin onneksi töissä, joten säästyin siivoamiselta. (Toisaalta, jos realisteja ollaan, juuri sen takia täällä varmaan vieläkin haisee yrjö...)

6. maaliskuuta 2015

Kohopenkki ja muita kesäisiä ajatuksia.

Tämä postaus käsittelee lähinnä puutarha-asioita. Nyt on nimittäin se aika vuodesta!

Sain juuri kuulla, että hyvin todennäköisesti saan hevosenlantaa keväällä. Haiseva mutta iloinen asia. Olen nimittäin jo pitkään haaveillut kohopenkistä, ja tänä keväänä taitaa oikeasti olla sen aika.
Kohopenkki rakentuu kerroksista.
Yhteishyvä: Kohopenkin perustaminen.
Kohopenkki on siis vähän kuin suuri kompostilasagne, jossa on päällimmäisenä multakerros. Näihin ohjeisiin olen yhdistellyt eri lähteistä lukemiani vinkkejä.

  •  Penkin teko aloitetaan kaivamalla maasta (minä teen omani nurmikolle) 20-40 cm päälliskerrosta pois. Jos kaivetaan nurmikkoa, pidetään ehdottomasti tallessa ylös kaivettu ruohokerros - sitä tarvitaan kohta! Syntynyt kuoppa saa olla leveydeltään metrin luokkaa, pituuden voi jokainen määrittää itse. 
  • Kuopan pohjalle laitetaan risuja, oksia, puuhaketta - mitä vain ilmavaa puuainesta. Myrkytöntä puuta tietysti, ei mitään käsiteltyjä pihakalusteiden jämiä. Tätä tavaraa saisi tulla aika paksusti, sillä päälle laitettava raskaampi massa lytistää kyllä risuja jonkin verran. Kannattaa tähdätä ainakin 30 cm:n paksuiseen risu- tai oksapatjaan. 
  • Puutavaran päälle asetellaan sitten kasvijätteitä: ruohoa, heinää, naatteja, vähän maatunutta lehtikompostia... Syksyllä tätä tavaraa olisi tietysti enemmän, mutta itse ajattelin kaivella lehtikompostista päälliskerrosta. Ja totta puhuen, minulla jäi puolet tammenlehdistä haravoimatta, joten puun alta löytynee vähän lahonnutta lehtimassaa kilotolkulla. Tähän kerrokseen voi myös asetella multapuoli ylöspäin ne ruohotuppaat, jotka nurmikon pinnasta irtosivat hommaa aloittaessa. 
  • Lehtevän kerroksen päälle voi sitten laittaa muhevaa kompostia. Tai sitä lantaa, jos sitä sattuu olemaan. Kaupasta saa kananlantarakeita, niitä voi ripotella vapaalla kädellä kompostin päälle. 
  • Jos on oikein viitseliäs ja tavaraa riittää, tässä vaiheessa voi tehdä tuplakerrokset vihreää kerrosta ja kompostia. Silloin saa myös korkeamman kohopenkin, jos sellaista tavoittelee. 
  • Päällimmäinen kerros on tietysti multaa. Itse ostan tämän päällismullan kaupasta, niin se on varmasti laadukasta. Meidän pihan savimaata ei kyllä kannata kipata kohopenkin päälle sellaisenaan. Multaa kannattaa laittaa ainakin 20 cm kerros, niin taimet saa istutettua valmiiseen kasvualustaan. 
Kohopenkkiin sopii erityisesti kasvit, jotka vaativat mehevän ja vahvan kasvualustan. Kurpitsa rakastaisi tällaista penkkiä, ja varmasti kurkut ja tomaatitkin viihtyvät. Muistathan vain, että kaikki kasvit eivät pidä toisistaan, joten tarkista kumppanuuskasvilistasta, onko suunnitelmassasi järkeä. Minun penkkiini tulee todennäköisesti kolme kesäkurpitsan tainta ja pari talvikurpitsaa, ja väleihin ehkä jotain kukkivaa koristeeksi. En varmaankaan tee ihan hirveän isoa penkkiä, koska lasagneaineksia on melko vähän. Voin sitten syksyllä kohottaa ja kohentaa penkkiä uudella kasvijätteellä, ja sitten se on ensi keväänä valmis uuteen kasvukauteen entistä ehompana!

Muut suunnitelman liittyvätkin sitten taimikasvatukseen. Multaa on kynsien alla jo aika rankasti, ei parane pureskella. Tomaatintaimet ovat jo itäneet, samoin petuniat. Basilikakin iti neljässä päivässä kylppärin lattialämmityksen päällä. Tänään nostin taimipotit valoisalle ikkunalaudalle, ja oli hauska katsoa, kuinka jo tunnissa valkoisiin varsiin tarttui hennonvihreä sävy.

Ostin kirppikseltä vitosella vanhan ikkunan. Se on kooltaan suunnilleen 40x100 cm, joten siitä saa oikein sievän kasvulaatikon kannen. Enää pitää suunnitella ja tehdä se lasvulaatikko. En ole varman, haluaisinko tehdä sen jollekin korkealle lajikkeelle, vain matalana pysyvälle. Onhan tässä vielä ainakin puolitoista kuukautta aikaa perehtyä asiaan, ja huonolla tuurilla silloinkin on vielä aivan liian kylmä.

Kevättä on kuitenkin ilmassa jo, varsinkin ensi viikolla, sen kertoo Forecan sääennustekin:



24. helmikuuta 2015

Ensikylvöt

Ulkona näyttää hyvin keväiseltä. Otin pari päivää sitten kuvia pihasta viiden paikkeilla, juuri sen sinisen hetken aikaan, ja näkymä oli vielä kovin talvinen. Äkkiä se muuttuu, kun taivas onkin harmaa ja räystäältä tippuvat vesipisarat luovat keväisen äänimaailman yhdessä pikkulintujen kanssa...

Lunta on maassa vieläkin, mutta huomattavasti vähemmän. Kolatuilla paikoilla jäisen pinnan tilalla on nilkkaan asti upottavaa loskamössöä, jonka alla tuntuu jo hiekka. Melkoisen maaliskuinen tunnelma!

Laitoin ensimmäiset siemenet itämään viikonloppuna. Aika aikaista, myönnetään, mutta kun pitkän ajan ennusteetkin lupaavat leutoa kevättä,,, Nyt on mullan huomassa vasta kelloköynnöstä, amppeli- ja pikkupetuniaa ja muutama ylivuotinen Tiny Tim -pensastomaatin siemen. Muita tomaatteja laitan itämään viikon tai parin päästä, kunhan saan ensin siivottua kuistin.

Perheemme starttasikin loman hieman aikaisessa, nimittäin influenssa iski keskellä viime viikkoa. Minä kaaduin petiin jo tiistaina, lapset sinnittelivät torstai-iltaan. Mies kärsi jotain muuta tautia tasan vain viikonlopun ajan - jotain sellaista, ettei voinut kuin maata sohvalla ja katsoa talviurheilua, mutta maanantaina pääsi jo töihin ja tänään futisharkkoihin... Manflu sikseen, minä en kyllä pitkään aikaan ole ollut näin kipeä! Kun kolasin katolta pudonneen lumikasan syrjään perjantaina pakon edessä, jouduin keräilemään voimia ja tasoittelemaan sydämen sykettä sohvalla pitkään sen jälkeen. Vielä pariin päivään en kuvittelisikaan harrastavani liikuntaa, sillä pieninkin rasitus nostattaa ihan hirveän yskänpuuskan ja rytmihäiriöt. Lienee viisainta antaa kropan toipua kunnolla, kuntosali kyllä odottaa. Ensi viikolla varmasti jo jaksan sinnekin vääntäytyä, ainakin loppuviikosta.


15. helmikuuta 2015

Hupsista heijaa, aika kuluu!

Nythän on jo helmikuun puoliväli! Alkuvuosi on ollut hyvin kiireinen, ja siltä kyllä tuntuukin. Kuluneella viikolla tallustelin päivittäin yläkerran portaita puoliunessa jo ennen iltakymmentä, vaikka yleensä nautin tähän aikaan täysin sydämin omasta rauhastani alakerrassa. Tänäänkin tavoitteena on olla unessa puoli yhdeltätoista. Onneksi viikon päästä olen jo hiihtolomalla.

Kiireitä on tuonut muun muassa tyttären kouluunlähtöprosessi. Kuopus on syntynyt tammikuun puolivälissä, ja meistä on koko ajan tuntunut, että kouluunlähtövuotta voisi ehkä harkita jo vuoden verran aikaisessa. Tässä kaupungissa asian edistäminen on ollut hyvin nihkeää, ja olen saanut kaikenlaisia puoliasiattomia kommentteja kaupungin työntekijöiltä. Soittopyyntöihini ei ole vastattu, minulle on sanottu suoraan, ettei asiaa kannata edistää, ja minun on annettu ymmärtää ostavani rahalla aikaista koulunaloitusta. Onneksi päiväkodin lastentarhanopettaja ja alakoulun erityisopettaja kannustivat meitä tässä projektissa, ja lopulta saimme käytettyä lapsen yksityisellä psykologilla kouluvalmiustutkimuksissa. Ja nyt on mustaa valkoisella: emme ole täysin harhaluuloisia tyttäremme suhteen, vaan testien mukaan valmiudet koulunaloituksen varhennukseen ovat olemassa. Mikään oppimista tukeva taito ei ole jälkijunassa, ja sosiaalinen puolikin on hallussa. Kuopus sai nyt vihdoin kouluunlähtöluvan, ja aloittaa siis kavereidensa kanssa ekaluokalla syksyllä!

Minulla on kesälle ihan mahtava suunnitelma: otan kesäkanoja pihan vanhaan koiratarhaan! Olen tätä puoliksi vitsinä pähkäillyt aiemminkin, mutta viime viikolla puhuin töissä yhden opettajan kanssa, jolla on kanoja kotona, ja hommahan vaikuttaa todella yksinkertaiselta. Meillä on jo aitaus ja sisätilat, tarvitsemme enää tiheämpää verkkoa aukkokohtiin ja kattoon ja lankun, jota pitkin kanat voivat tepastella piharakennuksen ikkunasta sisään kesähuoneeseen yön ajaksi. Toivottavasti kaupungin järjestyssääntö ei kiellä kanojen pitämistä taajama-alueella - kukot ovat kiellettyjä, mutta neljä kanaa selviää vielä ilman kukkoakin.


Tuossa ylläolevassa kuvassa aitaus näkyy vähän huonosti, mutta siinä se nököttää piharakennuksen sivussa. Joulukuusia siellä viljellään parhaillaan, jo kahtena jouluna olemme nipsaisseet sieltä hienoimman olohuoneen koristukseksi. Siellä on kuitenkin jotain karkeampaa hiekkaa maassa (ilmeisesti estämään piharakennuksen alustan routimista, saveahan tämä muuten on), ja koko alue kasvaa houkuttelevasti vuohenputkea. Olisi melkoinen synergiaetu, jos kanat söisivät vuohenputken ja kuopsuttaisivat koko tuon alueen uuteen uskoon! 


Tässä kuvassa ei näy sitä pikkuikkunaa, josta kanat pääsisivät sisälle kesähuoneeseen.Tuollainen aidankuvatus pihalla kuitenkin on, ja kesällä se kasvaa siis pääosin vuohenputkea. Jokunen villivadelma sinnittelee siellä seassa vaihtelevalla menestyksellä. 

Yritän alkaa selvitellä tuota kanaprojektia mahdollisimman pian. Ilmeisesti kanoja saattaa olla vaikea saada, joten täytyy alkaa etsiskellä paikallisia kanankasvattajia (!)...


23. tammikuuta 2015

Terapiapäivä.

Ah, eilinen ja tämä päivä tekivät hyvää keholle ja sielulle. Eilen vietin kohtalaisen rankat viisi tuntia ekaluokan sijaisopena. Ekaluokkalaiset ovat ihania, iloisia ja puheliaita, mutta yrittäkääpä saada niitä istumaan paikoillaan ja keskittymään koulutehtäviin! Ajattelin, että jyrän alle jäänyt olo helpottaa, jos rehkii fyysisesti tarpeeksi. Kuntosalin, uinnin ja pikasaunan jälkeen olo olikin väsynyt, mutta onnellinen.

Tänään veimme kuopusta Jyväskylään kouluvalmiustesteihin, ja meidät vanhemmathan heitettiin vastaanotolta pihalle testien ajaksi. Kohtalaisen hyvin sain odotusajan käytettyä Marks&Spencerin alen loppuhuipennuksessa..! Nyt ei tarvitse vuoteen ostaa uusia vaatteita, ainakaan töitä ja edustusta varten. Olen ehdottomasti sitä shoppailijakastia, joka ostaa harvoin, mutta paljon kerralla. En jaksaisi roikkua kaupoissa hypistelemässä ja ihailemassa tuotteita joka viikko. Koska käymme Jyväskylässä vain kahdesta viiteen kertaa vuodessa, voin hyvällä omallatunnolla nauttia isomman kaupungin eduista. Kaikki perustarpeet hoituvat kuitenkin täällä omalla paikkakunnalla, joten en koe huonoa omaatuntoa, jos rahaani välillä valuu paikkakunnan ulkopuolelle.

Päivän kruunasi siementilaus, joka odotti postilaatikossa. Vein kaksi kolmasosaa isälleni, mutta vielä tämän verran jäi minullekin:


Kohta on aika aloittaa kylvökausi kissanruohon merkeissä, toinen kissamme näköjään jauhaa lehtihyllyltä roikkuvan Aku Ankan kulmaa parhaillaan. Varsinaiset esikasvatettavat saavat odottaa vielä hetken. Kuukauden päästä voin laittaa ensimmäiset hyötykasvien siemenet multiin. Aikaisen startin kestävät tomaatit, persilja, basilika ja jotkut kukkalajikkeet.

19. tammikuuta 2015

Siemenkuvastot tulivat.


Aikainen lintu madon nappaa, joten siementilaus on nyt tehty. Ehkä innostuin liikaa, mutta en yhtä pahasti kuin isäni, jonka kanssa tein yhteistilauksen. Pojasta polvi paranee!

Tässä lumisen ja kovin kylmän tammikuisen illan kunniaksi vähän kesäsuunnitelmia, eli muutama uusi tulokas meidän pihalle:



Merikaali. Hmm, vaatinee perehtymistä, jos kerran kasvaa parhaiten suolaisessa maassa ja rakkolevällä peitettynä?!



Kesäpäivänhattu 'Goldilocks'. Tästä sanotaan, että "aurinkoinen kasvupaikka. Kuiva tai tuore, runsasravinteinen multa- tai hiekka- ja moreenimaa. Kalkinsuosija."



Syyssädekukka 'Burgunder'. Tästä kerrotaan, että "suuret, usein kaksiväriset kukat ovat punaisen, oranssin ja keltaisen kirjavia, päivänkakkaran mallisia. Kukkamykerö on yksittäin pystyn varren latvassa. Kukkii runsaasti ja pitkään, pakkasten tuloon asti."

3. tammikuuta 2015

Remonttikatsaus.

Otsikko saattaa johtaa harhaan, meillä ei siis ole mitään suurta remonttia meneillään. Tässä alkoi kuitenkin neljäs vuosi tässä talossa, joten ajattelin summata taloon tehdyt rempat ja pohdiskella pikkuisen tulevaa.


2012
Muutimme taloon kesäkuussa. Kaadoimme pihalta epäkäytännöllisimmät puut pois (lahoja tai liian lähellä taloa). Salaojat tehtiin kunnollisiksi. Pistimme alakerran saunan palasiksi ja tilasimme rakennusliikkeeltä tilalle uuden saunan, suihkuhuoneen ja kuivaushuoneen. Juuri ennen joulua saimme ne. Taloon vaihdettiin myös uudet vesiputket ja uusi liitos kaupungin viemäriin. Uusi paisuntasäiliökin ilmestyi pannuhuoneeseen. Talon sähköjä uusittiin osittain, ja muutama epämääräinen sähköveto purettiin kokonaan pois. Yläkerrasta, meidän makuuhuoneestamme, roudattiin pois vanha hella.


2013
Alkuvuodesta pistettiin yläkerran wc käyttökuntoon. Pihalta kaadettiin vielä muutama puu. Kesällä myllättiin lähinnä pihaa mukavamman näköiseksi, kun vihdoin saimme sen ruohonleikkurinkin! Tapetoin lastenhuoneesta yhden seinän valkoiseksi, jotta huone tuntuisi valoisammalta. Loppuvuodesta laitatettiin lastenhuoneeseen muutama pistorasia lisää, ja portaikkoon liiketunnistinvalo. Vuoden päätteeksi saatiin vielä keittiöön uusi liesituuletin.


2014
Hyvin hiljaista remonttirintamalla. Liesituulettimen vaihdon runtelema seinä maalattiin. Jämämaalilla sudittiin leikkimökin yksi sisäseinä. Loppuvuosi keskityttiin pohtimaan mielekästä lämmitysjärjestelmää ja sen kustannuksia.


2015
Tänäkään vuonna ei varmaankaan tehdä kauheasti. Meidän makuuhuoneesta voisi vähitellen purkaa tiskipöydän ja vesijohdot. Yläkerran vessan viemärinhajusta pitäisi päästä eroon, samoin vanhasta paisuntasäiliöstä. Aion vihdoin pyytää kaukolämpö- ja ilma-vesilämpöpumppufirman edustajan tekemään tarjousta. Putken hormi pitäisi putkittaa kesällä. Saamme remonttilainan maksettua loppuun helmikuussa, joten voimme harkita uutta lainaa heti perään, esimerkiksi sen lämmitysjärjestelmän takia.

1. tammikuuta 2015

2015 alkakoon!

Jippii, loppuvuosi on lusittu ja uusi, uljas vuosi alkaa. 2015 kuulostaa hyvältä, jotenkin dynaamiselta ja iloiselta. Ja valoisalta!

Listaan tässä vielä muutaman iloisen faktan, eli auringon nousu- ja laskuajat lähiviikoille:
pvm   nousee   laskee
1.1.     9.41      15.04
10.1.   9.32      15.22
20.1.   9.14      15.47
30.1.   8.51      16.15

Kuun loppuun mennessä päivään on tullut jo kaksi tuntia lisää valoisaa aikaa!

Minulla on ensi vuodelle muutama ajatus. Voisin listata ne tähän, niille voi sitten loppuvuodesta hymähdellä, kun on tehnyt aivan toisin.

1. Se sosiaalityö! En ole vielä päässyt vauhtiin tenttikirjojen suhteen, mutta vielä on kuutisen viikkoa aikaa. (Ja toimin parhaiten paineen alla, se on huomattu yhdeksän pitkän opiskeluvuoden aikana.)

2. Suunnistus. Haluan jatkaa sitä, se on hauskaa ja palkitsevaa puuhaa. Ensi vuonna käyn ahkerammin huonollakin säällä, mutta jätän ehkä ne pahimmat hirvikärpäsviikot väliin. Oli aika ällöä muutaman kerran viime kesänä, kun päänahka kuhisi ötököitä...

3. Ruokavalio. Loppukesästä eteenpäin söin hyvin ja voin hyvin. Marraskuussa kaamos vei mennessään, nyt olen väsynyt ja ahdistunut. Palaan samantapaiseen ruokavalioon hetimiten. Seuraavaan marraskuuhun on juuri nyt aika pitkä aika, joten ehdin voida hyvin kohtalaisen kauan!

4. Nukkuminen. Yritän, kuten joka vuosi, varata enemmän aikaa levolle. En ole vielä toistaiseksi onnistunut siinä, kiitos netin ja koukuttavien kirjojen, mutta yritän juurruttaa jonkinlaisen nukkumaanmenorytmin nyt tässä vuoden alussa. Jos vaikka olisin klo 23 sängyssä silmät kiinni joka arki-ilta, ehtisin nukkua vähintään seitsemän tuntia joka yö.

Erikseen ei tarvitse mainitakaan, että näiden neljän painopisteen lisäksi aion uppoutua puutarhanhoidon ihmeelliseen maailmaan entistä tiukemmin. Hankin vihdoin omaksi tammialesta kirjan, joka on ollut enemmän minulla kuin kirjastossa kahden viime vuoden aikana. Suosittelen!

Keittiötarhan 3 vuodenaikaa