25. huhtikuuta 2012

Rytinää.

Tänään talolla tapahtui. Paikallinen puunkaatofirma kävi kaatamassa pihalta liian lähellä taloa kasvaneen kuusen ja ränsistyneen pihakoivun. Miehet olivat käyneet maanantaina mittailemassa pihaa ja todenneet, että mahtuu kaatumaan suorana. Olin ajatellut, että firman paikalle soittaneena minunkin pitäisi ehkä osallistua neuvotteluihin, ja yritin sinnikkäästi roikkua pihalla perässä ja näyttää kiinnostuneelta. Ilmeisesti asiaa puhutaan vain kädet taskussa, jalat leveässä haara-asennossa ja kirkkaankeltainen työtakki päällä. Ja asiaa puhuakseen täytyy olla mies. Hetken asiantuntevaa esitettyäni liukenin vähin äänin sisälle vahtimaan lapsia - ilmeisesti raksalla perinteinen sukupuolten välinen työnjako pitää pintansa.

Puut kaatuivat hienosti tänään. Meistä talonomistajista kumpikaan ei ollut paikalla, mutta onneksi appiukkoon voi luottaa. Nyt pihaa koristaa hirvittävän pitkä ja tuuhea, vaakasuuntainen kuusi ja jokunen kookas kappale pihakoivua. Kuvasta näkeekin, millaista jälkeä kaivinkone tekee keväiselle savimaalle. Onneksi kuitenkin kaikki pihan istutukset saatiin säästettyä, ruusukin.


Tästä on mennyt joku iso ja painava.


Koivu on jo osissa.

Kuusi kasvoi liian lähellä taloa.


Huomenna käymme saunan kimppuun. Katosta pitää purkaa panelointi ja betonilattia pitää avata. Sitten alkaa kaivuuhommat. Lattian alta kaivetaan ainakin 30 cm maata pois, jotta saunaan saadaan riittävästi korkeutta. Kun sauna on riisuttu kaikista sisäpinnoista ja lattia purettu ja sen alta kaivettu, soitamme rakennusmiehen paikalle jatkamaan. Jonkun huoneen purkaminen on minulle aivan uusi kokemus: en ole eläessäni koskenut sorkkarautaan aiemmin. Rautakanki on etäisesti tuttu, muita tarvittavia työkaluja en osaa edes nimetä. Voin hoitaa asioita kuudella kielellä, mutten osaa käynnistää moottorisahaa (jolla EN aikonutkaan purkaa saunaa, huolestuneille tiedoksi) enkä käsitä ollenkaan, miten saunan lattian voi tuosta noin vain purkaa. Mutta eiköhän se lähipäivinä selviä...